Tajuton täyttymys

Jos on maailma muhkea, on Suomikin sentään aika valtava.

Niin valtava, että vielä valtavammaksi on saatava.

Lyödään lukuja lukujen häntään, pinotaan suurempaa suuremman päälle. Ollaan aina vähän isompia, koska isompana on mehevämpi olla.

STADIN STADIKALLA pelataan helmikuun 5. päivä jääkiekon SM-liigan ulkoilmaottelu Jokerit-HIFK. Se on ristitty kursailematta Talviklassikoksi, vaikka joidenkin ajattelurajoitteisten pikkunilkkien mielestä klassikko-sanan käyttö edellyttää jonkinnäköistä historiaa.

Historiasta viis. Historia on tylsää.

Pääasia, että Stadionille saapuu 35 000 katsojaa eli enemmän kuin jääkiekkotilaisuuteen ikinä Suomessa tai Pohjoismaissa. Se on niin hemmetin paljon, että ihokarvat ottavat eteen jo tammikuussa.

Se on melkein kuin Amerikassa, samaa sinfoniaa kuin Michiganissa, jossa paikallisten yliopistojoukkueiden yhteenottoa ilmestyi vahtaamaan 113 411 katsojaa.

Miettikää. Tajuton määrä pipoa pipon vieressä.

Niin paljon pipoja, että itse pelistä ei kai enää niin nuukaa, niin väliä.

URHEILU ON ihanasti levällään. Se pistää Urheiluruutu Urheiluruudulta paremmaksi.

Jääkiekon SM-liigaa joka toinen ilta, amatöörisävytteistä korisliigan runkosarjaa 44 kierrosta, kaikkia sarjoja rakastettavan monta pyörähdystä. Television viikonloput yhtä maailmancupien helminauhaa, siinä seassa ketjuna Valioliigan, La Ligan, Serie A:n ja Bundesliigan timantteja.

Lisää kanavia, lisää ohjelmia. Lisää kaikkea. Konvehti konvehdin päälle.

Ennätysmäisiä voittoputkia, hävettäviä tappioputkia. Maailman hienoimpia maaleja, toinen toistaan pilkattavampia floppeja. Jotain sellaista, mitä ei ole koskaan aikaisemmin nähty.

Jotain ainutlaatuisen tajutonta.

VAATIMUKSET jäljittävät ajan henkeä.

Tour de Ski päättyy ilkikuriseen nousuun, joka kyykyttää vahvimmatkin ankoiksi. Mutta se ei riitä. Kaiketi jo ensi talvena Alpe Cermis kivutaan ensin ylös ja hujautetaan saman tien alas.

Se tulee olemaan tarpeeksi tautista, riemullisen hengästyttävää. Nyt tämä kolumni karkasi laukalle. Justyna Kowalczyk viheltää rinnettä alas, Aino-Kaisa Saarinen mutkittelee pinkoen peesissä. Muinaiset väliaikalähdöt. Niille hymähdellään. Maastohiihto maastohiihtona. Liian pientä, vanhanaikaista ja rasittavaa.

Vaatimukset paisuvat. Suuruudenhulluus täyttää ilmaston kuin lumi lapiot.

Liitot ja Oy:t pullistelevat. Lisenssikomiteat tärkeinä syynäävät. Missä lamput? Missä kuppi-istuimet? Missä tukirahat?

Pitää olla. Päivänvalossa on huono pelata jalkapalloa ja puupenkiltä ikävä seurata, kun toiset pelaavat. Kaupunginisät, herätys. Kuntoladuille piutpaut. Valot päälle. Rahat moottoriin.

Muuten ei heltiä pelilupaa - ja rallireitti piirretään Salpausselän tuolle puolen.

JOKU VÄITTI, että jos kaikki maapallon 6,9 miljardia ihmistä koottaisiin yhteen, he mahtuisivat seisomaan Inarinjärven jäälle.

Tiedä häntä, pitääkö kutinsa. Mutta olisihan se ennätysmäisen suurenmoista. Sinne vain pilkkimään.

Saattaisi tosin jää pettää. Eikä maailmassa olisi sen jälkeen enää kuin nolla ihmistä. Se olisi tolkuttoman vähän.

Siinä olisi ainekset nettilehtien kävijäennätyksiin. Paitsi että ei olisi kävijöitä. Eikä tekijöitä.

Nollatila. Ennätysmäinen hiljaisuus. Tajuton täyttymys.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

”Totuus astuu vallan alle, vääntyy ja katkeaa”

Hevosurheilu on sitkeiden ihmisten laji

Sademetsäpalot uhkaavat koko maapalloa

Tällänenon Viipuri.

Kolumni: Wowittajan paluu

WoWittajan odotettu paluu

Kolumni: Kuka tekisi fiktio-Docventuresin?

Kolumni: Typerät ideat ovat uusiutuva luonnonvara

Kolumni: Aasialaiset uskovat yksilön vastuuseen

Kolumni: Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä turvauduttuaan tyypilliseen pikkumaisuuteensa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.