Taloudessa ja työllisyydessä kajastaa valoa

Suomen taloudessa on eletty seitsemän synkkää vuotta. Nyt näkyy monia merkkejä käänteestä. Vuosina 2012–14 bruttokansantuote aleni. Nyt se kasvaa. Viime vaalikaudella työttömyys paheni. Nyt se alenee.

Julkisen velan kasvu on hidastunut. Vuosina 2010–15 kuntasektorin velka kasvoi seitsemällä miljardilla. Nyt kasvu on lähes pysähtynyt. Hallitus ei enää leikkaa kunnilta.

Ilman maahanmuuton lähes miljardin euron kustannuksia myös valtion velka kasvaisi aiempaa vähemmän. Kuntatalous on yhä kireä ja kunnittaiset erot tuntuvia, mutta suunta on aiempaa parempi.

Terve kuntatalous turvaa lapsiperheille, sairaille ja vanhuksille elintärkeät palvelut. Viime vaalikauden suuret valtionosuusleikkaukset pakottivat kunnat kiristämään veroja, vähentämään henkilöstöä ja heikentämään palveluja velanoton lisäksi. Kymmeniä kuntia ajautui kriisikunniksi.

Nyt hallitus huolehtii kuntatalouden kestävyydestä. Valtion ensi vuoden budjetti vahvistaa kuntataloutta. Tämä turvaa tärkeät palvelut ja henkilöstön.

Samalla hillitään kuntien velkaantumista ja verojen kiristyksiä. Kriisikuntamenettelyssä ei ole yhtään kuntaa eikä kunnissa käydä laajoja yt-neuvotteluja. Peräti 14 kuntaa alentaa tuloveroprosenttia ensi kertaa lähes 20 vuoteen.

Esitellessään SDP:n talouspoliittisia tavoitteita 20.3.2015 puheenjohtaja Antti Rinne vaati kuntien valtionosuuksien indeksikorotusten puolittamista tällä vaalikaudella. Näin hän halusi jatkaa kuntien ahdistamista 800 miljoonalla. Tämä olisi johtanut monet kunnat kriisiin, kuntatyöntekijöitä työttömiksi ja palveluiden heikkenemiseen.

Kun inflaatio on matala, ei indeksileikkauksen puolittamisella olisi ollut edes saatavissa 800 miljoonan euron säästöä valtiolle. SDP olisi joutunut muihin rajuihin leikkauksiin päästäkseen tavoitteeseensa tai jatkamaan velkakierrettä.

Työmarkkinaosapuolten tekemä kilpailukykysopimus toi talouteen vakautta. Vaikeista ratkaisuista sopiminen osoitti kykyä kantaa yhteisvastuuta. Sopimus on taloudellisesti tärkeä, mutta vielä merkittävämpää on se, että sopimus palautti luottamuksen yhteiskuntaan.

Viime viikkoina on kerrottu mittavista investointisuunnitelmista muun muassa Kemijärvellä, Kemissä ja Pietarsaaressa sekä Turun telakan suurista tilauksista ja työvoiman lisäyksistä Uudenkaupungin autotehtaalla. Talvivaara on selviytymässä. Äänekosken suurinvestointi on vauhdissa ja Kuopioon on valmisteilla vastaava vieläkin suurempi hanke. Nämä ovat väkeviä näyttöjä luottamuksesta ja talouden käänteestä kautta maan.

Eduskunta hyväksyi kuluneella viikolla kolmannen lisäbudjetin. Siinä useita verotuloarvioita voitiin korottaa.

Myös autoveron tuotto on tuntuvasti kasvanut, vaikka veroa on alennettu. Tämä vahvistaa sen, että kireä verotus ei takaa parasta tuottoa. Viime vaalikaudella veronkiristykset pahensivat taantumaa.

Omaishoitoon ja eräisiin muihin tarkoituksiin tehtyjen parannusten ohella on tehty menoleikkauksia ja maksujen korotuksia. Koulutuksen määrärahat edellinen ja nykyinen hallitus on leikannut muutaman vuoden takaiselle tasolle. On kuitenkin tärkeää todeta, että säästötoimilla, kilpailukykysopimuksella, työllisyys- ja yrittäjyyspaketeilla sekä rakenteellisilla uudistuksilla on saatu aikaan käänne.

Alkanut työllisyyden kasvu vahvistaa ostovoimaa ja lisää verotuloja ja kasvattaa sosiaaliturvarahastoja. Tässä on avain nousun jatkumiseen.

Tapahtuneesta käänteestä on syytä antaa kiitos työmarkkinaosapuolille ja hallitukselle sekä ihmisille, jotka ovat yllättävän levollisesti suhtautuneet vaikeisiin päätöksiin. Liki kaikkia toimenpiteitä vastustanut ja populismiin sortunut punavihreä oppositio ei ole esittänyt vaihtoehtoa, jolla Suomi olisi päässyt siitä pysähtyneisyyden, velkaantumisen ja työttömyyden kierteestä, johon se viime kaudella ajautui.

Hallituksen johdolla on jo puolessatoista vuodessa kuljettu pitkälti yli synkän virran kohti valoa. Työ jatkuu.

Kirjoittaja on perussuomalaisten kansanedustaja Keski-Suomesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.