Talous ei saa estää lasta liikkumasta

On alkanut tuntua siltä, ettei yksikään nykypuolueista edistä tarmokkaasti lasten ja lapsiperheiden etua. Juhlapuheisiin nostetaan yksittäisiä asioita tilanteen mukaan. Siksi poliitikkojen ja puolueiden olisi jälleen vaalien lähestyessä syytä miettiä perusarvojaan. Jos oikeasti haluamme yhteiskunnan olevan eteenpäin katsova ja lapsimyönteinen, se on välttämätöntä ottaa huomioon myös verotuksessa.

Korkean verotuksen Suomessa monessa kodissa oma taloudellinen selviytyminen on ykkösprioriteetti ennen uusien perillisten hankintaa. Kelan lapsiperhe-etuustilastojen mukaan viimeisten kymmenen vuoden aikana lasten määrä on hiipunut absoluuttisesti ja suhteessa koko väestömäärään. Maan hallitusten leikkauspolitiikkojen vaikutuksia tuskin voi trendien voimistamisessa liioitella.

Tilastokeskuksen mukaan syntyvyys on edelleen lasku-uralla. Suomessa naisväen kokonaishedelmällisyysluku on enää vain 1,6. Vielä 2010-luvun alussa vastaava luku lähenteli kahta. Neljän lapsen isänä olen parhaani yrittänyt tämän trendin kääntämiseksi.

Monissa perheissä lasten harrastusten esteinä seisovat korkeat maksut ja kalliit välineet. Eläinlääkärillä ja myyntijohtajallakin on tekemistä kausimaksujen kuittaamiseksi. Nuorisobarometri 2015:n mukaan useampi kuin joka kolmas nuori on jo heittänyt harrastusunelman osalta kirveen kaivoon rahapulan vuoksi. Myös yksinäisyyskokemuksen nähdään olevan yhteydessä perheen tulotasoon.

Kaikilla lapsilla pitäisi olla oikeus kehittää itseään. Siksi lasten harrastuskulut tulisi välittömästi liittää kotitalousvähennyksen piiriin. Ensisijaisesti liikunnan tukeminen olisi kansanterveysteko, mutta Berliinin EM-kilpailuiden pyöreän nollan mitalisaldoa vilkaistessa ei sovi unohtaa myöskään kilpailullista puolta. Lajeja tarkemmin tuntematta yleisurheilukentillä voisi olettaa rikkaruohon valtaavan jo alaa.

Itse monta vuotta jalkapallon parissa juniorivalmentajana toimineena, ja lähes päivittäin toimivana, näen kilpailullisen huippukehityksen todennäköisyyksien kääntyvän niiden nuorten puolelle, jotka eivät saavu kermavaahdot poskilla harjoituksiin katumaasturilla ja uusilla nappulakengillä. Huippu-urheilun nostaminen vaatisi jokaisen motivoituneen mahdollisuutta päästä mukaan.

Tietenkään kasvava määrä lapsimassojen epämääräistä liikuttelua ei vielä itsessään riitä kansainväliseen menestykseen, mutta laatuvalmennukseen on ikävää panostaa vain puolella pelaajapotentiaalista. Moneen muuhunkin asiaan, kuten asenteisiin, tarvitaan muutoksia lähtien vaikkapa siitä, ettei esikoululaisten pihapeleissä pisteiden laskemisesta ja maalien tuulettamisesta räpsähdä automaattisesti viikon pelikieltoa.

Yleisen elämänkokemuksen valossa nuorisoa on vuosi vuodelta yhä vaikeampaa saada pois pelikonsolin edestä. Keskiluokkaisilla ja rikkailla perheillä on tänään varallisuutta käytössään enemmän kuin koskaan, eikä näissä kodeissa lasten harrastaminen jää euroista kiinni. Toisin oli 1990-luvun lama-Suomessa, jolloin lapsena viskoin sählymailalla keihästä kerrostalon sisäpihalla pohjoishelsinkiläisessä lähiössä.

Nyt hyväosaisten perheiden lapsilisistä voisi luopua viivytyksettä ja siirtää nämä eurot rahoittamaan kaikkien lasten liikkumista kotitalousvähennystä laajentaen.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Uusimmat

Kolumnit

Mistä vaihtoehto itsevaltaisuudelle?

Kolumni: Täällä tehtiin maailman parhaimmat ralliautot

Kolumni: Miten niin ei voi laittaa pauselle?

Kolumni: Egyptissä laki on vain mustetta paperilla

Täydellinen taidepläjäys

Sveitsiläismies tasapainottelee pääelättäjän ja isän rooleissa

Lyhyet

Hyvää brexitistä ei saa

Jalkapallohullussa Unkarissa peli on myös politiikkaa

Humiseva harju: Kolmipulma ja Toriton keskus Jyväskylän maamerkkeinä

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.