Talouskriisit ja tasaverotus

Yhdysvaltojen asuntomarkkinoilta alkunsa saanut finanssikriisi ja euroalueen maiden velkaongelmat iskivät Suomeen voimalla. Bruttokansantuote laski vuosina 2008 - 2009 yhteensä lähes kahdeksalla prosentilla ja koko 2000-luvun jatkunut työpaikkakasvu pysähtyi kuin seinään.

Taantuma koetteli erityisesti alle 25-vuotiaita nuoria, joiden työttömyys kaksinkertaistui vuoden 2009 aikana. Veropohjan nopea rapautuminen kavensikin oleellisesti entisen pääministerin Matti Vanhasen (kesk.) hallituksen liikkumavaraa.

Euroalueella talousongelmiin reagoitiin lisäämällä julkisia menoja ja laskemalla korkotasoa. Voikin todeta, tautia hoidettiin samoilla lääkkeillä kuin se oli tullut. Suomessa hallitus siunasi menolisäykset ja lainatakaukset lähes yksimielisesti ja Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen on seisonut muiden eurovaikuttajien kanssa rivissä tukemassa Euroopan Keskuspankin (EKP) rahapolitiikkaa.

VERONMAKSAJIEN kannalta hallituksen talouspolitiikkaa ja EKP:n harjoittamaa rahapolitiikkaa voi pitää onnistuneena ainakin suhteessa ongelmien vakavuuteen. Velkaantuminen on pysynyt hallinnassa ja kohtuullisena suhteessa kansantuotteeseen. Myös työttömyyden nousu on saatu taitettua. Tuoreimpien talousennusteiden mukaan kansantalous kasvaa ripeästi myös kuluvan vuoden.

Maissa, joissa julkista taloutta on hoidettu huonosti, tilanne on Suomea vaikeampi. Kun velkaa on otettu kulutukseen eikä uutta tuotantoa lisääviin investointeihin, julkisen talouden tasapainottaminen edellyttää tavallisesti sekä veronkorotuksia että menoleikkauksia. Nämä laskevat vääjäämättä palkansaajien käyttävissä olevia tuloja.

Koettujen kriisien keskeinen opetus on, että velkaantumisen pitää olla hallinnassa ja että julkisen talouden vakaus on kiinteässä yhteydessä rahoitusjärjestelmän ja makrotalouden vakauteen. Irlanti ja Kreikka toimivat tässä esimerkkeinä. Kreikassa menneitä syömävelkoja maksetaan nyt katkerasti takaisin. Irlannissa nopea talouskasvu johti velkavetoisen asuntokuplan puhkeamiseen ja pankkikriisiin. Korkeat palkat ja omistusasumisesta kumpuava varallisuus olivat kuplan tuomaa illuusiota, eivät todellista elintasoa.

ÄSKETTÄIN työnsä päättäneen alivaltiosihteeri Martti Hetemäen verotuksen kehittämistyöryhmän tavoitteena oli linjata työllisyyttä ja kasvua tukeva vero-ohjelma. Työryhmän esityksiä on hyödyllistä tarkastella myös finanssi- ja velkakriisien näkökulmasta. Olihan työryhmän yhtenä tavoitteena kestävään kehitykseen liittyvät haasteet ja talouden avoimuuden kasvu.

Talouskriisi näkyy työryhmän linjauksissa kahdella tavalla. Ensinnäkin raportissa todetaan, että taantuman jälkihoito rajoittaa veropoliittista liikkumavaraa. Tässä ryhmän veroajattelu pitäytyy tutkimustietoon, jonka mukaan menoleikkauksiin painottunut julkisten vajeiden supistaminen johtaa pysyvämpiin tuloksiin ja nopeampaan talouskasvuun kuin veronkorotuksiin painottunut sopeutus.

Toiseksi raportissa korostetaan, että verotuksen tulee olla työn tekemistä ja talouskasvua tukeva, ja että julkisia menopaineita pitää hillitä rakenteellisin uudistuksin. Tämä johtaa verolinjaukseen, joka vie kansantaloutta kohti verotuksen progressiota lieventää verorakennetta eli tasaveroa. Linjaus on perusteltavissa julkisen talouden vakauden ja kestävyyden näkökulmasta, ja se on yhtenevä finanssi- ja velkakriiseistä saatujen opetusten kanssa.

Tulevien eduskuntavaalien läheisyys on jo leimannut veroraportin kommentointia. Hankaliksi koettuja esityksiä on arvosteltu puoluekentän kaikilta laidoilta. Erityisesti on kritisoitu sitä, että esitetyt uudistukset muuttavat verorakennetta askeleen tasaverotuksen suuntaan. Tämä hinta kannattaa kuitenkin maksaa, jos sillä helpotetaan kaikkien veronmaksajien yhteistä taakkaa tulevaisuudessa.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen professori ja yliopiston vararehtori.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.