Tampereella tunnettiin vetoa Singaporen rahaan

Hulina jalkapallon Veikkausliigassa on ehkä mahdollisesti saanut päätöksensä ja ehkä ensi viikolla saadaan parhaimmassa tapauksessa jo kausikin käyntiin. Kysehän oli siis siitä, että Tampere United oli vastaanottanut 300 000 euroa epämääräiseltä singaporelaisyhtiöltä. Samainen yhtiö olisi tuonut joukkueeseen myös pelaajia, joita TamU:n olisi sopimuksen nojalla pitänyt myös peluuttaa. Tämähän ei toki haiskahda millään muotoa ottelutulosten järjestämiseltä.

Joka tapauksessa TamU kenkäistiin pihalle kaikista Palloliiton alaisista sarjoista. Seuralla on vielä mahdollisuus valittaa asiasta urheilun oikeusturvalautakuntaan sekä Kilpailuvirastoon, mutta valittipa tai ei, Veikkausliigaa pelataan ensi kesänä kahdentoista joukkueen voimin.

Edellä mainittujen tapahtumien johdosta Hullun urheilun Kotimaisen Jalkapalloilun Markkinoinnin Innovaatioryhmä (KJpMIr) on kehitellyt Suomi-futikseen uusia mainossloganeita. Kotimaista palloliigaa väkevästi sponsoroiva valtiovetoinen peliyhtiö voisi esimerkiksi kokeilla: Singaporelainen voittaa aina! Ja koska suomalaisen jalkapalloilun päätöksentekoprosessit eivät ole vielä riittävän hitaita ja sekavia, on Palloliitto Hullun urheilun saamien paikkaansa pitämättömien tietojen mukaan käynnistämässä uusien jalkapallojohtajien koulutusohjelman. Sitä markkinoidaan Nuoren Suomen hengessä huudahduksella: Kaikki päättää!.

JALKIMAPALLISTA pääsemmekin jouhevasti Hullun urheilun suositun, mutta pitkään poissa olleen kuntoliikuntaosion pariin.

Nimittäin. Palstanpitäjä pistäytyi hiljattain eräällä kaukalopallovuorolla. Edellisestä jääurheilusuorituksesta oli aikaa kolme vuotta ja viisitoista kiloa. Ja kuinka ollakaan! Kävi niin onnellisesti, että ko. vuorolle sattui tismalleen kaksi kentällistä pelimiehiä. Vaihtoon ei siis päässyt missään vaiheessa.

Palstanpitäjä ei muista suorituksesta juuri muuta kuin sumenevat silmät, ankaran hikoilun, suuhun hiipivän veren maun sekä koko kehoa raatelevan viiltävän tuskan. Jossain vaiheessa hän muistaa vilkaisseensa mediakuutiolle, että jokohan tässä olisi vuoro puolessa välissä. Ei ollut. Sitä oli takana kolmetoista minuuttia ja palstanpitäjä oli aivan puhki.

Vuoron vihdoin päätyttyä hän päätti, että jääurheilukausi saa päättyä tällä erää tähän. Samaan puuskutukseen syntyi toinenkin päätös. Ensi syksynä palstanpitäjä on palaava kaukaloon entistä ehompana.

SEHÄN EI tietenkään onnistu kuin ankaralla kuntokuurilla, ja kun kaukalopallosta on kyse, on rullaluistelu erinomainen vaihtoehto. Männä viikolla palstanpitäjä kävikin pari kertaa Rantaraitilla rimpuilemassa ja havaitsi, että matka muutaman vuoden takaiseen pelikuntoon on armottoman pitkä. Siltikään hän ei aio lannistua, vaan pyrkii päättäväisesti kohti määränpäätänsä.

RAPAKUNTOISUUDEN nakertaessa psyykeä ja fyyseä, palstanpitäjä on pyrkinyt lohduttautumaan sillä, ettei hän nyt NIIN huonossa kunnossa ole. Ensinnäkin hän on samanpituinen ja -painoinen kuin leijonasentteri Jarkko Immonen. Tosin Immosen kropan lihaksen ja läskin suhde on kuulemma erilainen kuin palstanpitäjän vastaava...

Toisekseen hän pystyy edelleen vetämään leuan, hyvänä päivänä kaksikin. Kahden leuan vetäminen edellyttää kuitenkin sitä, että toinen vedetään aamu- ja toinen iltapäivällä.

Kirjoittaja on toimittaja ja Keskisuomalaisen kolumnisti.