Tapahtui lomamatkalla

Aloitin maailman valloitukseni vasta vuosi sitten, kun astuin ensimmäisen kerran lentokoneeseen. Reissaamisen jatko-osa seurasi vasta viime viikolla, kun työkaverin järjestämä Kyproksen matka käynnistyi.

Matkailu avartaa, mutta se myös opettaa - niin rohkeutta kuin matkustamista itsessään.

Kollegani on reissannut enemmän, eikä hänellä ollut tarvetta hengailla lentoaseman lähtöportilla tuntia ennen koneen lähtöä. Hän ei jännittänyt, eikä ahdistunut edes lentokoneessa. Itse en voi istua koneessa ikkunan vieressä, sillä saan siitä klaustrofobisia oireita. Nyt jouduin kahden ihmisen keskelle, missä olin täysin jumissa kahden ahterin ja loputtoman taivaan välissä.

Takana oli kuulemma tunnin yöunet, joten matkaseuraani nukutti lentokoneessa. Tuijotin tyrmistyneenä, kun hänen päänsä notkahteli puolelta toiselle ja lopulta olkapäälleni.

Itse tapitin ahdistuneena eteeni ja haukottelin.

Vanhempi rouva tiedusteli, kuinka vanhempamme olivat päästäneet meidät alaikäiset kahdestaan matkaan? Rouva hyvä, kun tässä käydään jo kolmatta kymmentä...

Kyproksella aurinko porotti mutta ei hätää! Minulla oli aurinkorasvaa, suojakerroin 12. Eikö muka riitä? Kun kahden skandinaavin tavoitteena oli saada tyylikäs rusketus, ei heitä estänyt mikään. Kauhistelimme kalpeita jalkojamme koko ensimmäisen päivän ja teimme suuria päätöksiä rusketuksen hankkimisesta. Tavoite oli mennä mahdollisimman nakkina takaisin Suomeen.

Vinkki: Kannattaa nukahtaa aurinkotuoliin. Heräsin virkeänä matkaseuran huutoon: Vähän sä olet punainen! Saatoin todeta takaisin, että niin sinäkin.

Lisääntyneen UV-säteilyn vuoksi välinpitämättömyys auringonoton suhteen on pieni kutsuhuuto ihosyövälle. Paikallisessa apteekissa myyjä pudisteli päätään meille ja aurinkovoiteillemme. Vielä seuraavanakin päivänä selitin paikalliselle miehelle näyttäväni possulta pinkin väritykseni ansiosta. No, you are like a chicken, hän tuumasi ja hekotti.

Se niistä lohdun sanoista. Olin Kyproksella ja näytin kanalta ilman höyheniä. Lisäksi palaneet jalat vaikeuttivat kävelyä ja verottivat auringon palvontaa kahdella päivällä.

Klaustrofobisten oireiden lisäksi kärsin myös araknofobisista oireista, jotka vapautuivat matkalla paikallisen hämähäkin ryömittyä tyynylleni. Kohtaamista seurasi sänkyjen siirtely ja patjan päällä pomppiminen. Kun kutsumaton petivieras vihdoin tuli esiin, hyökkäsin sitä kohti lehti kourassa. Matkaseura pysäytti liikkeen kirkaisten: Ei sillä, se on Hesarin kuukausiliite!

Matkan jälkeen sain kuulla avopuolisoltani puolen tunnin saarnan auringonoton riskeistä.

Iho kutisi vielä puoli viikkoa, mutta reissu rikastutti: maailmani on nyt suurempi. Kokemuksista oppii ja matkan kommellukset tallentuivat korvien väliin hienoiksi muistoiksi.

Vinkki: Siivet kannattaa levittää, vaikka jännittäisi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.