Tapahtuma, joka on kasvanut ulos raameistaan

" Milloin ne kisat oikein alkavat?

Kaverin puhelu koti-Suomesta sisälsi yhtä lailla faktaa kuin pikku piruiluakin koko MM-kisojen pelisapluunaa kohtaan.

Totta on, että turnaus käynnistyy kilpailullisiin aspekteihin peilaten taas kerran turhauttavan verkkaiseen tahtiin. Pitkitetty harjoitusleiri kun päättyy käytännössä vasta puolentoista viikon päästä alkaviin puolivälieriin.

Siinä vaiheessa pelataankin sitten jo oikeasti kovilla panoksilla.

Tavallaan paradoksaalista on, että yksi ottelu - seitsemäs peli - kulminoi käytännössä koko puolentoista viikon lämmittelyjakson.

Tappio puolivälierässä ja kisat on taputeltu päätökseen. Voitto takaa puolestaan jatkotien vähintään pronssipeliin saakka.

Siinä mitalipelien ja kotimatkan luomassa kokonaisuudessa piirretäänkin sitten sankaruuden ja antisankaruuden väliä veteen.

Vaikka alku- ja jatkolohkojen ottelut ovat pelilliseltä arvoltaan vähän sitä sun tätä, mahdollistavat ne joukkueille kuitenkin tärkeän valmistautumisjakson.

Ei olekaan ihan se ja sama, kuinka tuo aika käytetään. Likimain kaikkien suurten maitten ydinryhmät, ykkös- ja kakkosketjut, parsittiin kokoon käytännössä vasta turnauksen aluspäivinä. Siinä yhtälössä kuuden "treenipelin" jakso kasvaa useampaan potenssiin.

Edessä olevan puolentoista viikon aikana luodaan pohja joko menestykselle - tai kylvetään siemen katastrofille; tien mahdolliseen katkeamiseen puolivälierissä.

Elä ja anna toisten kuolla. Siinä se.

Jääkiekon MM-turnauksen merkitystä ja arvoa tulee mitata toki paljon laajemmalla kuin pelkällä perinteisellä kilpailullisella katsannolla.

Koko turnaus on kasvanut jo aikaa sitten puhdasta tulosurheilua suuremmaksi tapahtumaksi. Tavallaan koko tapahtuma on kasvanut itseään isommaksi; ulos alkuperäisistä raameistaan.

Kisoihin saapuneille faneille on turha toitottaa avauspelien merkityksemättömyyttä. Kannattajille kyseessä on yhteisöllinen rituaali; jokakeväinen kokoontumisajo, jonka tärkeimmät arvot mitataan aivan muualla kuin kilpa-urheilun perinteisellä mitta-asteikolla.

Pitkitetty vappu. Illuusio ikuisesta nousuhumalasta. Sitähän tämä turnaus ainakin alkumetreillään on.

Voittaminen on silti aina keskimäärin mukavampaa kuin häviäminen.

Bernissä koettiin hurjaa sunnuntai-illan huumaa, kun turnausisäntä Sveitsi upotti New York Islandersia edustavan kapteeninsa Mark Streitin viime hetken maalilla Saksan.

Siinä kapinassa taisteltiin muustakin kuin yhden yksittäisen alkulohkopelin pisteistä. Turnaushuuma Sveitsissä on sitä luokkaa, ettei kotijoukkueen tappioita ainakaan ennalta voitettavissa olevia maita vastaa oikein suvaita.

Eli lykkyä tykö, Sveitsi. Hoidelkaa nyt itsenne ainakin sinne puolivälieriin saakka.

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.