Tarjolla taivaallisen hyvä paikka

Keuruu on saanut oman vanhan kaupunkinsa - ei toki Vanhan Rauman tai Porvoon vertaista kulttuurikohdetta, mutta kaikki tyynni tyylikkään.

Vanhan Keuruun helminä loistavat vuosina 1756-59 rakennettu puukirkko ja 1892 valmistunut uusgoottilainen tiilikirkko. Silmäniloja ovat lisäksi muun muassa vuonna 1897 avattu, Suomen kauneimmaksi mainittu rautatieasema sekä empiretyylinen, vuosina 1809-13 tehty kirkkoherranpappila ja sen Kamanaksi muuntunut kivinavetta.

Museovirastokin vahvisti tuoreessa Valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen inventoinnissaan uutena kokonaisuutena Keuruun vanhan keskustan. Keuruun museo ja kaupunki tarttuivat ripeästi toimeen ja "tuotteistivat" Vanhaa Keuruuta opetusministeriön tuella.

Vanhaa Keuruuta markkinoidaan Taivaallisen hyvänä paikkana - kotoisammin myös pirun hyvänä paikkana! Mikä ettei, onhan perinteiseen miljööseen mahtunut koko elämän kirjo eli monenmoista taivaallista ja pirullista meininkiä.

Alue henkii keuruulaisten elämää kolmelta vuosisadalta. Kirkonkylä rakentui aikanaan vanhan kirkon, tätä nykyä Keski-Suomen vanhimman pyhätön, ympärille. Kotiseutumuseo ja Punnosen talo taas kertovat 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tarinoita.

TÄRKEINTÄ kulttuuriympäristöjen säilymiselle on niiden luonteva käyttö ja jatkuva hoito, muistutti Museovirasto kohteet inventoituaan. Myös hyvät esimerkit, neuvonta ja ympäristökasvatus ovat välillisiä keinoja ympäristöjen säilyttämisessä.

Siinä haastetta sekä Vanhan Keuruun toimijoille että muillekin kaupunkilaisille. Alueen kehittäminen merkittäväksi käyntikohteeksi on vasta alussa! Sitä on viimein ryhdytty markkinoimaan yhdessä, ja esimerkiksi aukioloaikoja on pyritty yhtenäistämään. Se ei kuitenkaan riitä: tapahtumia ja tarjontaa on taottava tasaiseen tahtiin.

Ja, hoi, kaikki talvi- ja kesäkeurusseutulaiset, nyt on korkea aika lähteä kulttuuri- ja shoppailukäynnille kauniiseen miljööseen! Keuruulaisten joukostakin kun vielä monen moni paljastaa, ettei ole koskaan käynyt vanhassa kirkossa.

EI NIIN suurta kiitosta, ettei pieniä piikkejäkin.

Vanhan Keuruun viitoitukset ovat edelleen varsin kummalliset. Juuri kun tulet valtatiellä 23 vanhan kirkon kohdalle, kertoo opastaulu Vanhaan Keuruuseen olevan kilometrin matka. Sen taitettuasikaan et voi olla varma, oletko perillä - ja missä?

Toinen monia ihmetyttävä asia on Vanhan Keuruun keskellä Veteraanipuistossa seisova tykki. Siitä ei alueen esitteissä tosin pukahdeta halaistua sanaa.

Sodat kaikkine tuskineen kuuluvat toki paikallishistoriaan, mutta tykinpiippu ei oikein istu Kapan, entisen viljamakasiinin ja nykyisen ekumeenisen tilan, takapihalle.

Viime kesänä joku neuvokas ripusti piippuun lintupöntön, mutta hetken siinä hymyilyä herätettyään se katosi. Vaan olisikohan tuo "rauhanviesti" ollutkin sitä Museoviraston peräänkuuluttamaa kulttuuriympäristön luontevaa käyttöä ja jatkuvaa hoitoa?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen Keuruun aluetoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.