Tarkoituksen ja toivon symboli

Pääsiäisen ja samalla koko kristinuskon tunnus, risti, sai hauskan ja samalla oivaltavan kuvauksen Keskisuomalaisessa hiljattain julkaistussa Pertti Jarlan Fingerpori-sarjakuvassa. Kaupungintalon katolla liehuvasta ristilipusta käytiin valtion ja kirkon eron vuoksi poistamassa risti. Jäljelle jäi valkoinen lippu, jonka voi tulkita tappiomielialan symboliksi.

Pääsiäisen juhlapyhät yhteiskunnallisine ulottuvuuksineen eli esimerkiksi vapaapäivineen ovat yksi osoitus siitä, että risti ei Suomen lipussa nykyäänkään aivan perusteettomasti ole mukana. Ihmisen elämänkaaren vaiheissa ristinmerkillä on yhä tärkeä roolinsa kehdosta hautaan.

Seurasin viime syksynä kahden kuukauden ajan tarkasti Keskisuomalaisen kuolinilmoitusten sanomaa ja symboliikkaa. Vain kuusi ilmoitusta 350:sta oli sellaisia, joissa ei ollut ristiä symbolina.

Toisaalta on todettava, että kirkossa seurataan hyvin huolestuneena eräiden perinteiden muutoksia. Vaikka Jyväskylässäkin kastettujen osuus syntyneistä on vielä melko korkea, lähes 80 prosenttia, ja koko Lapuan hiippakunnassa noin 85 prosenttia, Helsingissä kastetaan enää noin puolet.

Sen määrittely, kuinka kristillistä suomalaisten arvomaailma on, ei ole helppoa eikä välttämättä tarpeellistakaan. Kristilliset arvot kymmenestä käskystä alkaen ovat nimittäin elämää suojelevia, koko ihmiskunnalle yhteisiä periaatteita. Kirkon opetuksella ja esimerkillä on kuitenkin varmasti ollut keskeinen merkitys siihen, että olemme oppineet kantamaan vastuuta toisistamme.

Pääsiäinen on myös katumuksen aikaa, joten ei ole syytä unohtaa kirkkojen negatiivisia aikaansaannoksia. Ristin symboloimat arvot eivät kuitenkaan ole tyhjentyneet näihin epäonnistumisiin, ja osaltaan juuri kristillisyyteen sisältyvän uuden alun mahdollisuuden korostaminen on auttanut eteenpäin erilaisissa haaksirikoissa.

Alkaneella uudella vuosituhannella on tunnetusti noussut kiistojen kohteeksi monia arvokysymyksiä, jotka eivät ole perinteisen kristillisen etiikan näkökulmasta helppoja. Esimerkkeinä ajankohtaiset kysymykset eutanasiasta tai samaa sukupuolta olevien parisuhteista.

Kiistat ovat raskaita yhteisöille ja usein etenkin niille ihmisille, joiden omista elämänkysymyksistä käydään periaatetason keskustelua. Tarvitaan enemmän sellaista keskustelua, jossa säilyy keskinäisen kunnioituksen ja kuuntelun ilmapiiri.

Kirkolla on ollut arvokeskustelussa toisinaan rooli toimia purjeena kohti muutoksia, toisinaan ohjaavan ja käännöksissä pystyssä pitävän kölin tehtävä ja joskus myös tarvitaan ankkuriköyttä.

Kirkolle ei ole mahdollista olla aina myötäilijä, mutta sen tulee olla aina myötäelävä. Pilatuksen sanat kärsivälle Jeesukselle: ”Katso, ihminen!” ovat tärkeä muistutus tänäänkin.

Getsemanen rukoilija suostui polvistuessaan epäitsekkäästi ”sinun tahtoosi”. Hänelle elämä ei ollut tarkoituksetonta ja toivotonta, vaikka kävikin yli omien voimien.

Pääsiäinen antaa meillekin aiheen kumartua tämän ”Sinän” edessä. Risti on meille tarkoituksen ja toivon symboli, joka rohkaisee tappiomielialan sijaan palvelemaan lähimmäistä – ja Jumalaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.