Tarvitaan erikoisen toimiva päivä naisautoilijoille

Nelipyöräiset olivat tapetilla viime lauantaina, kun maassa vietettiin Autoliiton Auton päivää. Päivä kantoi tänä vuonna nimeä Make cars green, mikä viittaa autoilun päästöjen vähentämisen tarpeellisuuteen.

Itse en ole ehtinyt, ikävä kyllä, pohtia päästöjä, sillä kaikki energiani menee usein siihen, että biili ylipäänsä pysyy käynnissä. Liekö se silkkaa osaamattomuutta vaiko myös käsittämättömän huonoa tuuria autokaupoissa?

Haluan Make cars work -päivän.

PARI VUOTTA SITTEN tulin elämässäni siihen pisteeseen, etten pärjännyt enää ilman autoa. Työn vuoksi oli pakko astella auton omistamisen ihmeellisen aikaan.

Sen piti olla helppoa, sen piti olla yksinkertaista, sen piti olla kaunista!

Siitä tuli rumaa.

Pari autoa on posahtanut tien varteen, ja yksi on pörissyt itsestään puhdin pois. Olen joutunut jo parikin kertaa neito hädässä -tilanteeseen, jossa neito pyörittelee tukkaansa ja kysyy, että anteeksi, mutta löytyisikö herralta jäähdytysnestettä?

ENSIMMÄINEN ikioma autoni oli Mazda vuosimallia -90. Uljaassa, mustassa ratsussa oli tummennetut takalasit, ja se maksoi muutaman satasen. Yhdessä kiidimme kivisiä teitä, kunnes se sateisena ja myrskyisenä päivänä lopetti yhteistyön.

Kun Mazda kosahti, johdattivat uuden auton etsinnät minut Opel Corsan luo. Kutsun sitä sorsaksi. Se on soma ja vihreä mutta siinäkin on aina jotain pielessä. Silti se on kestänyt hellässä huomassani jo yli vuoden - ennätys.

Opel Corsa ei - kuulemani mukaan - ole koskaan ollut mikään menestysmalli. Ihastuin siihen kuitenkin ensisilmäyksellä. Minä en katso autoa, kuten Audin entinen myyntijohtaja Esko Kiesi kertoi katsovansa naista. Katseeni ei kulje kengistä, nilkoista ja sääristä vartaloon, vaan kiinnitän huomiota ihan ensimmäisenä leveyteen. Mahtuuko se pienistä ja ahtaista väleistä? Sorsa mahtuu.

Sorsan pakoputkesta tursusi pari viikkoa sitten mustaa karvaa. Luonnollisin selitys oli, että joku oli murhannut angorakissan ja tunkenut sen sinne ilkeyttään. Pakoputki oli tukossa, ja minä tein sotasuunnitelmaa syyllisen nappaamiseksi. Se oli kuitenkin vaimenninvillaa.

YRITÄN YMMÄRTÄÄ nelipyöräisten maailmaa. Uskon, että en ole varteenotettavin asiakas autoliikkeissä, ja minut tekee ehkä mieli kiertää kaukaa. Tiedän, että huoltamossakin sanon vain "joo" ja "niin", kun minulle kerrotaan lambda-anturissa olevan vikaa. Olen kuitenkin täysin viaton hölmö, joka tahtoo tietää.

Olemalla pihalla, pääsee lopulta aika hyvin sisälle - tai ainakin eteiseen. Huomasin esimerkiksi puhuvani työpaikan kahvipöydässä tohkeissani tyhjäkäyntimoottorista. Tyhjääkö?

Toisaalta, kun huoltomies sanoi sorsan kannentiivisteen vaihdon kaiketi olevan edessä 10 000 ajokilometrin jälkeen, kehotti isi minua pienen tutkinnan jälkeen kysymään, josko huoltomiehet ennustaisivat minulle kristallipallostaan maailmanlopun.

Make cars women -päivä. Ei niin hyvä idea.

Kirjoittaja on Pielavesi-Keitele-lehden toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.