Tasa-arvolle annetut eri arvot

Useimmat ihmiset sanovat vilpittömästi olevansa tasa-arvon kannalla, olipa kyseessä sitten palkkatasa-arvo ja työelämä ylipäänsä, koulutuksen tasa-arvo, ikäryhmien välinen tasa-arvo tai sukupuolten tasa-arvo. Tosin viimeksi mainitun kohdalla moni korostaa, että "en ole feministi, mutta kannatan tasa-arvoa". Epäselväksi jää, mistä puhuja mutallaan lopulta haluaa sanoutua irti.

Tasa-arvoon suhtaudutaan myönteisesti ja se luetaan kannatettavaksi asiaksi yhteiskunnassamme. Olemme omaksuneet muiden eurooppalaisten tavoin Ranskan suuren vallankumouksen yhden keskeisen periaatteen ja se on hieno asia se.

TASA-ARVOSTA puhutaan positiiviseen sävyyn ja se asetetaan tavoitteeksi monella suunnalla.

Kuitenkin samaan aikaan eriarvoisuus lisääntyy keskeisillä elämänalueilla.

Tuloerot ovat viime vuosina kasvaneet huimasti ja kasvu jatkuu edelleen. Syrjäytyminen lisääntyy talousvaikeuksien sekä mielenterveys- ja päihdeongelmien vuoksi. Uusimpina tulokkaina syrjäytyneiden joukossa ovat nuoret työttömät. "Vanhoina" jatkavat - joskin edelleen syvemmän syrjäytymisuhan alla - yksinhuoltajat ja pienituloiset lapsiperheet sekä sinkut. Tämä lista on tuttu myös monista hurskaista puheista.

Työelämässä eriarvoistuminen näkyy pätkätöiden ja ns. "paskaduunien" (työt, joissa on huonot työehdot) lisääntymisenä. Se jakaa työntekijöitä A- tai B-kastiin, olipa kyseessä kantasuomalainen tai maahanmuuttaja.

Koulutuksen tasa-arvoa ollaan murentamassa muun muassa ajamalla lukukausimaksuja yliopistoihin. Koulutusta halutaan uudistamisen nimissä muuttaa niin, että vain varakkaimmilla perheillä olisi mahdollisuus lähettää lapsensa yliopistoon. Peruskoulutuksen tasa-arvo salakavalasti hiipuu, kun kouluja on epävirallisesti alettu rankata "hyviin" ja huonoihin" riippuen siitä, missä kaupunginosassa ne sijaitsevat.

ULKOMAALAISTEN kerjäläisten ilmaantuminen kaduillemme kertoo karulla tavalla eriarvoisuudesta eli siitä, että jollakin menee huonosti. Eriarvoisuuden lisääntymisestä kielii vielä kolkommin se, että osa ei usko kerjäläisten olevan oikeasti ahdingossa.

Siksi Helsingissä harkitaan kerjäämisen kieltämistä. Se olisi helppo keino päästä eroon todella epämiellyttävästä asiasta. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Ongelma on kuitenkin kerjäläisten kotimaassa eli Romaniassa, joka on EU-maa. Ja EU-maa on Suomikin. Siksi tuntuisikin loogisemmalta yrittää vaikuttaa Romanian köyhien kohteluun EU:n kautta kuin pelkästään kieltämällä kerjääminen kaduillamme. Kielto ei Romanian ongelmia poistaisi, mutta EU:n painostus vähemmistöjensä kohteluun voisi jotain saadakin aikaan, aivan Ranskan vallankumouksen periaatteiden hengessä.

KIRJAILIJA George Orwell sanoi aikanaan, että jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Nyt toteamusta mukaillen voisi sanoa: jotkut tasa-arvon osa-alueet ovat arvokkaampia kuin toiset.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.