Taskujumalat ja valvova isoveli

Tieteisfiktiossa lähitulevaisuus ei näytä yleensä hyvältä: kansallisvaltiot ovat menettäneet otteensa ihmiskunnasta ja valta on valunut suuryrityksille.

Arnold Schwar­ze­neg­gerin tähdittämissä Terminator-elokuvissa vallankahvan tosin anastivat tietokoneet ja robotit. Eikä pidä unohtaa Apinoiden planeetta -sarjaa, jossa ihmisiä orjuuttivat karvaiset esi-isämme.

Varsinkin cyberpunkiksi ristityssä scifin haarassa maapallon kansalaisten arki kuitenkin pyörii jättikorporaatioiden überkapitalistisissa rautakourissa pyristellen.

Tämä tuli äskettäin elävästi mieleen, kun Nokian ex-pomon Jorma Ollilan johtama työryhmä esitti uudistusta suomalaisten autoverotukseen. Sen mukaan nykyisestä polttoaineen kulutukseen perustavasta verosta siirryttäisiin kilometripohjaiseen kurmootukseen. Verovelvollisten ajamista kytättäisiin gps-paikannuksella satelliittien avulla.

Ei niin yllättäen moinen systeemi pitäisi ostaa joltakin kyseiseen tekniikkaan erikoistuneelta yritykseltä. Esityksen mukaan kaluston hintalappu olisi noin 330 miljoonaa euroa. Perustamiskuluihin menisi 130 miljoonaa, lisäksi sama summa tarvittaisiin vuosittain ylläpitoon. Tämä tarkoittaisi eräiden arvioiden mukaan noin seitsemää prosenttia verotuotosta.

Nykyisessä veronkantotavassa kulut ovat minimaalisen pienet verrattuna tuottoihin.

Ei siis ihme, että Ollilan mallin vastaanotto on ollut kautta linjan nuiva. Kustannusten lisäksi huolissaan on oltu ihmisten yksityisyydensuojasta. Eikä suotta. Kuka valvoisi valvojaa? Entä valvojan valvojaa?

Jos järjestelmä ensi vuosikymmenellä silti otettaisiin käyttöön, harpattaisiin silloin aimo loikka kohti cyberpunkin kuvailemaa tulevaisuutta.

Jahka autojen satelliittivalvonta olisi saatu arkipäiväistettyä, sanotaan nyt vaikka Nokian tytäryhtiölle, olisi seuraava looginen askel ihmisten tarkkailu. Kaikille suomalaiselle laitettaisiin mikrosiru niskaan.

Näin estettäisiin ja ennen kaikkea selvitettäisiin rikoksia, kun kansalaisten sijainti olisi koko ajan tiedossa. Toki myös kadonneiden etsintä helpottuisi valtavasti, kun KVK (Kansallinen ValvontaKeskus) löytäisi sienimetsään tuupertuneen mummon tai hummausreissulle karanneen isäntämiehen yhdellä klikkauksella.

Seuraava askel olisi kannustaa suomalaisia liikkumaan enemmän. Asetettaisiin askelvero. Mitä vähemmän päivässä liikkuisi, sitä enemmän sitä maksaisi. Näin saataisiin kansalaiset lenkkipoluille sankoin joukoin.

Seuraavan sukupolven mikrosirut taltioisivatkin jo puhetta, joten voitaisiin säätää kiroilu- ja väärien mielipiteiden lausumisverot.

Teknologian avulla tämä katajainen kansa olisi vihdoin kurissa. Ihanneyhteiskunta odottaa siis jo ihan kulman takana!

Paitsi että oikeasti olemme orjuuttaneet vapaaehtoisesti itsemme jo ajat sitten. Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen vaikka kahvilassa tai hampurilaisbaarissa. Suomalaiset, varsinkin nuorimmat heistä, istuvat hiljaa ystäviensä seurassa päät kumarassa palvomassa taskujuma­liaan.

Näkymä on kuin suoraan jostakin painajaismaisesta scifijännäristä, jossa kansa on aivopesulla ja kurilla saatu tottelevaiseksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.