Tattijuhlia odotellessa

Tänä vuonna monien kesäloma kului tulemattomia helteitä odotellessa. Nyt, kun työt jälleen ovat kutsuneet, täytyy yrittää iloita monesta asiasta jälkikäteen ja kullata muistot.

Esimerkiksi pyöräilyyn kesä oli mitä sopivin. Ei tullut liian kuuma ja puolen tunnin välein sade huuhtoi hiet pois.

Vakioreittini Jyväskylästä Muurameen ja takaisin ei ollut talven aikana muuttunut miksikään. Vanha nelostie on yhä yhtä surkea kuin vanhan naisen hampaat: paikka paikan päällä.

Tien perusteella voisi luulla, että itsenäisyystaistelu Muuramen ja Jyväskylän välillä on jo käyty. Kuopat ovat kuin kranaatin iskemiä.

Autoilijat kiertävät tiestön pinnassa olevat montut yleensä kaukaa säästääkseen menopelejään vaurioilta. Pyöräilijää ei samalla innolla väistetä, varsinkin jos kohdalla sattuu olemaan keltainen viiva. Sitä kunnioitetaan näköjään enemmän kuin kanssaliikkujan henkeä.

Tiedoksenne, että kyllä pyöräilijästäkin jää melkoinen lommo autoonne!

Jos ohittamaan ei turvallisesti mahdu, ei sitä ole pakko oikopäätä tehdä. Takana voi aivan rauhassa odotella oikeaa hetkeä. Kannattaa kuvitella, että pyöräilijä on traktori.

Puhelimeen ladattavan Sports Tracker -sovelluksen avulla oli aluksi kiva seurata pyörälenkin tapahtumia. Kiinnostavinta oli tietää matkan pituus. Miehen arvion mukaan lenkki on 26 kilometriä pitkä, mutta arvelin hänen olevan väärässä ja olin taas oikeassa. Satelliitin mittaamana matka on 26,04 kilometriä eli virhettä tuli peräti 40 metriä.

Kun sovellukseen syöttää ikänsä ja painonsa, arvioi se suorituksen aikaisen energiankulutuksen. Ilman sykemittaria tieto on vain suuntaa-antava, mutta oli mukava huomata, että vähän alle tuhannen kalorin kulutus pompsahti muutaman ajokerran jälkeen vauhdin parantuessa yli kahteentuhanteen.

Ennen kuin ehdin ryhtyä vajetta paikkaamaan, huomasin onneksi että urheilulajiksi oli sillä kertaa lipsahtanut juoksu.

Melko pian mittaukset alkoivat tympiä. Tuntui, että joka kerta on tehtävä uusi nopeusennätys tai ainakin keskivauhdin on parannuttava. Mielenrauha palasi kun satelliitin kytki pois. Nyt voi kesken pyöräilyn rauhassa poiketa vaikka sieneen. Ennusmerkkien mukaan tulossa saattaa olla kaikkien aikojen sienisyksy.

Omat sienipaikat ovat toistaiseksi ammottaneet tyhjyyttään, mutta eiköhän niissäkin ala kohta tapahtua. Sienet tarvitsevat lämpöä kuten ihmisetkin, ja sitä on vihdoin ilmassa.

Oikeastaan ei olisi hassumpaa olla sieni, vaikkapa herkkutatti. Ensiksikin, se tulee koko ikänsä mainiosti toimeen yhdellä jalalla, jossa ei ole polvea. Toiseksi, ikääntyminen ei tuota sille minkäänlaista tuskaa.

Nuori, kiinteä tatti on sienestäjien himoitsema, mutta vanhassa sienessä vasta juhlat alkavat. Ei haittaa vaikka malto pehmenee ja pillistö turpoaa, sienisääsken toukat rakastavat sitä. Kovakuoriaiset turkkilo, metsäsittiäinen, isotylppö ja rojunärviäinen kaivautuvat lihaan kita ammollaan samalla kun etana raastaa lakin pintaa ahnaalla kielellään.

Pitojen jälkeen jäljelle jää vain märkä läntti, jonka turilas ja jäärä hoitavat lopullisesti luonnon kiertokulkuun.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.