Tavara tekee onnelliseksi

Tyylilajissa, jota omassa päässäni kutsun tavaraohjelmiksi, etsitään arvokkaita esineitä milloin mistäkin – esimerkiksi varastoista, autotalleista, huutokaupoista, kirpputoreilta ja ullakoilta. Varsinkin amerikkalaisissa tällaisissa sarjoissa toistuu kumma ilmiö.

Vanhoja tavaroita juuri hankkinut ihminen tai tiimi käy läpi ostoksiaan ja huutaa äkkiä jotain innostuneena. Sitten tulee mainoskatko, ja sen jälkeen innostumisen aihe selviää katsojalle. Joskus kyseessä on väärä hälytys, mutta usein löytö todella on merkittävä, eli arvokas.

Jotakuinkin jokaisessa jaksossa löytyy yksi arvotavara. Yleensä näillä esineillä on vielä mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan. Miten ihmeessä tämä voi toistua jatkuvasti? Onko Yhdysvalloissa voimassa laki, joka velvoittaa piilottamaan jokaiseen romuvarastoon yhden arvoesineen?

Ja miksi sama ilmiö ei toistu Suomessa? Meillä tavaraohjelmissa tehdään iso juttu siitä, onko kamojen arvo 30 vai 60 euroa, vai kenties jotain siltä väliltä. Jos joku Suomessa ostaa kerralla koko poikamiesboksin tavarat, alushousulaatikon perältä ei taatusti löydy 200 vuotta vanhaa kiinalaista jadepatsasta.

Tietenkin on mahdollista, että joku piilottaa hienoja esineitä tavaraläjiin etukäteen kiinnostavamman tv-draaman nimissä. Mutta ei kai meitä sentään sillä tavalla huijata, eihän?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.