Tehtaan loisteessa

Yksi rohkea tienavaus voi viedä pitkälle. Jos Jämsänkoskelle ei olisi aikanaan ryhdytty puuhamaan paperitehdasta, voisi paikka näyttää aivan toiselta.

Jämsänkoskella on asuttu kauan, mutta muualta tulleen silmin taajama on nimenomaan tehtaan kylä. Ensin sitä kummeksuu ja sitten siihen rakastuu.

Tehdas on sydän, jonka syke kuuluu kauas: hiljainen hurina ja yölliset kumisevat iskut. Tehdas on historiaa ja se lienee myös tulevaisuutta. Sen siluetti heijastuu kauniina järven pintaan.

Miljöö on laajalti teollisuuden muovaama. Perinne näkyy kaikkialla, ympäristössä ja ihmisissä.

Useimmilla on tai on ollut jonkinlainen suhde tehtaaseen. Yhtenäisyyden ansiosta paikkakunnan henki on vahva, mutta samasta syystä se on jähmeä ja taipumaton. Silti se on kummallisen kiehtova.

Pauhaava koski on kesytetty, mutta se jylisee, kun vesi vapautetaan uomaansa. Silloin myös kosken rannalle rakennettu Ilveslinna on majesteettisimmillaan.

Paperiyhtiön johtaja, kenraali Rudolf Walden rakennutti ja arkkitehti W.G. Palmqvist suunnitteli Espanjan Alcazarista vaikutteensa saaneen linnan seurantalon tilalle vuonna 1936. Suunnittelma sai nimettiin tehtaan vanhan selluloosamerkin mukaan. Tove Janssonin isän, kuvanveistäjä Viktor Janssonin ilvesreliefi hiipii linnan seinällä.

Pääportaikkoon Palmqvist suunnitteli häkin elävälle ilvekselle. Suunnitelma ei toteutunut, mutta ilvekset kiertelevät yhä toisinaan taajamassa.

Nykyaika lomittuu sellaiseen, joka näyttää ensin menneeltä. Vastakkainasettelun aika ei ihan vielä ole ohi, vaikka niin voisi luulla.

Tehtaanjohtaja Heikki Sara kiinnitti Helsingin Sanomissa vuonna 1985 huomiota paikkakunnan kielteiseen ilmapiiriin, siihen, että Jämsä ja Jämsänkoski eivät tee riittävästi yhteistyötä: ”Vanhemmat asukkaat vastustavat yhteistyötä. Nuoremmat ja muualta tulleet kannattavat sitä” (HS 21.12.1985).

Toivottavasti Saran kommentti tuntuu vanhentuneelta jo kymmenen vuoden päästä.

Paperitehtaan uusi aika on kätketty visusti aitojen taa. Nykyisin UPM:n omistama tehdas täyttää tänä vuonna 125 vuotta.

Tehdas hyrrää, mutta suhde paikkakuntaan on höllenemässä. Se on harmi.

Tehdas ei saisi olla visusti liikesalaisuuksiin verhottu mysteeri. Paperitehtaan pitää näkyä maailmalla, mutta sen olisi avauduttava myös paikallisyhteisölle.

Mielikuva tehtaan varjossa elämisestä perustuu 1800-luvun Englantiin, jossa teollisuustyöväki eli äärimmäisessä kurjuudessa. Toivo Pekkanen kirjoitti samannimisen romaanin vuonna 1932 ja Suomen historian professori Pertti Haapala kuvasi Tampereen teollistumisen ja työväen historiaa tutkimuksessaan Tehtaan valossa vuodelta 1986.

Jämsänkoskella on eletty piipun varjossa mutta tehtaan loisteessa. Paperitehdas on suonut runsasta hyvinvointia. Ilveslinnan tornin vihreä lasilyhty loisti merkittävät kirjaimet pimeän Jämsänkosken ylle: YP Oy, Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiö.

Nyt tehtaan kirkkain hohde on himmentynyt ja Jämsänkoskesta on tullut tavallinen suomalainen taajama. Sen valo loistaa silti yhä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.