Teitä toki varoitettiin

Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus on kompuroinut perustuslaki-ongelmissa nyt jo kaksi vuotta.

Mikään yllätys perustuslakivaliokunnan viime viikolla antama lausunto ei siis todellakaan ollut.

Kaksi vuotta sitten sote-malliksi väännettiin ns. vastuukuntamallia, jossa yksi iso kunta olisi ottanut harteilleen sote-palvelujen järjestämisen. Asiantuntijat varoittivat mallin rikkovan perustuslakia, koska pienet kunnat vain vikisisivät ja maksaisivat ja iso kunta määräisi tahdin. Ongelmasta kirjoitettiin tuolloin useasti myös tämän lehden pääkirjoitussivuilla.

Nyt on työstetty noin vuosi viiden sote-alueen mallia. Jo alkuun oli selvää, että myös tässä mallissa on samanlaisia kansanvaltaisuuden toteutumista koskevia ongelmia kuin edellisessäkin. Demokratia ei toteutuisi viiden jättimäisen sote-alueen johdossa. Kenelläkään ei ollut oikein selkeää kuvaa siitä, miten päättäjät näille alueille valittaisiin. Myös tästä ongelmasta puhuttiin laajasti.

Perustuslakiin liittyvät kansanvaltaa rikkovat ongelmat siis tiedettiin, mutta uudistuksen eteenpäin viemistä jatkettiin varoituksista huolimatta.

Osa poliitikoista ja virkamiehistä sanoi jopa ääneen, että demokratia ei voi tulla kansalaisten terveyspalvelujen järjestämisen tielle. ”Perustuslaki ei voi olla – vai voiko se olla – kansallisen pelastamistalkoiden esteenä”, pohti taannoin sosiaali- ja terveysministeriön korkea virkamies. Ilme kertoi, että hänen kantansa oli selvä: palvelut ensin, lukipa perustuslaissa mitä hyvänsä.

Uudistuksen läpiviemistä jatkettiin kuin olisi ajettu käärmettä pyssyyn.

Toki ihmisille on saatava nykyistä paremmat terveyspalvelut. Mutta kannattaako kansalaisten ottaa käyttöön huono palvelujärjestelmä ja siinä sivussa menettää valta vaikuttaa omiin palveluihinsa ja verorahojensa käyttöön?

Ei minusta.

Kansalaisten päätösvallan kaventaminen tai jopa sen kokonaan vieminen ei ole hyväksyttävää millään verukkeella. Demokratiassa on onnistuttava rakentamaan sellainen sote-palvelujärjestelmä, jossa myös kansalaiset voivat olla päätöksenteossa mukana. Se ei ole kansanvaltaisissa maissa mitenkään ainutlaatuista ja harvinaista.

Jos perustuslaki – ja kansalaisten päätösvalta – olisi jollakin konstilla sivuutettu, olisi se kasvattanut asiantuntijavaltaa. Ja juuri sitä ei todellakaan nyt kaivata enää yhtään lisää.

Päätöksenteko on jo nyt karannut liian kauas kansalaisilta. Syynä on into luoda yhä suurempia kokonaisuuksia ja yksiköitä, jotka heikentävät kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa. Tämä kehitys näytti ilmeiseltä myös viiden sote-alueen mallissa. Kaukana olevat asiantuntijat olisivat parhaiten tienneet, mitä palveluja missäkin kunnassa tarvitaan ja mihin kyseisten kansalaisten rahat käytetään.

Tällöin kansalaisten roolina olisi olla yksinkertaisia alamaisia, joiden kuuleminen – tai peräti päätöksentekoon osallistuminen – olisi silkkaa ajanhaaskausta.

Jättimäisen suuresta sote-sähläyksestä voi yrittää löytää jotain positiivistakin. Sotkusta jäi nykyisille ja tuleville politiikoille paljon opittavaa. Yksi sellainen on: ottakaa oikeasti vakavasti varoitukset, joita teille on toisteltu jo vähintään kaksi vuotta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.