Tekaistaanpa yhteiskuntasopimus

Lokakuussa 1991 mustat autot pyörivät rinkiä Senaatintorin laitamilla. Korttelirallia eivät kaasuttaneet Radio Mafiasta Pertti Salovaaran pikkutuhmuuksia kuunnelleet nuoret, vaan takapenkillä luimistelivat yhteiskuntasopimuksen tekijät.

Kun rinkiä ajaneet yrmeät miehet havaitsivat, ettei torilla näy median edustajia, he livahtivat Suomen Pankkiin neuvottelemaan kansalaisilta salaa yhteiskuntasopimusta.

Laman surmansuuhun joutunut Esko Ahon hallitus halusi alentaa suomalaisten palkkoja. Koska palkkojen alennusohjelma ei ollut kovin myyvä nimi, valtiotieteitä opiskellut Aho kopioi ranskalaiselta valitusajattelijalta herttaisemman käsitteen.

Lapsensa orpokotiin lahjoittanut aikansa suurin kasvatustieteilijä Jean-Jacques Rousseau julkaisi valtio-opillisen pääteoksensa Yhteiskuntasopimuksesta vuonna 1762.

Kirjassa satuiltiin tasa-arvoisten kansalaisten muodostamasta ihannevaltiosta. Ranskan vuonna 1789 alkaneessa vallankumouksessa kansanjoukot harjoittivat yhteiskuntasopimustaan katkomalla rikkaiden päitä. Rousseau sai huonon maineen.

Suomessa valtavat kansanjoukot vaativat suoraa demokratiaa kaupunkien toreilla syksyn 1905 suurlakon aikana.

Maalle hallituksenkin Helsingin Rautatientorilla valinneet kansanjoukot eivät saaneet sopimustaan käytäntöön, eikä sitä saanut Ahokaan. Yhteiskuntasopimuksen aave jäi kuitenkin kummittelemaan keskustalaisten kaappeihin.

Keskustan voitettua kevään 2015 eduskuntavaalit Frankensteinin käsitehirviö herätettiin jälleen henkiin. Hallitusneuvottelija Juha Sipilä ryhtyi äänestäjien viidesosan kannatuksella runnomaan ohjelmaansa kansan yleistahdoksi.

Eihän se tietenkään onnistunut, kun työnantajien ja palkansaajien edustajat huutelivat poteroistaan siihen saakka, että pääsivät palaamaan Lapin kelohonkamökeilleen.

Mutta jälleen tällä viikolla maassa hierotaan yhteiskuntasopimusta. Median suurin huolenaihe on ollut, saako selvitysmies Juhani Salonius palkkaa pätkätyöstään.

Mitäpä siitä, että yhteiskunnan ulkopuolelle on suljettu puoli valtakuntaa pätkätyöläisistä, sairaista, peruspäivärahatyöttömistä ja eduskuntavaaleissa kusetetuista opiskelijoista lähtien.

SAK ilmoitti suuressa armollisuudessaan suostuvansa sopimusneuvotteluihin. Missähän vaaleissa yhteiskuntasopimuspöytään sai äänestää SAK:ta, STTK:ta ja EK:ta?

Hallituksen kilpailukykytavoitteet ovat hyviä, mutta yhteiskuntasopimuksesta puhuminen on julmaa pilkkaa tasaveroisia kansalaisia ja avointa demokratiaa kohtaan, kun se määritetään kabineteissa eduskuntavaa­lien jälkeen.

Kipeimmät asiat vaativat suurimpia harhautuskäsitteitä. Suomen liittoutuminen natsi-Saksan kanssa vuosina 1941–1944 oli erillissota, ja itädiktatuurin pelko vuosina 1944–1991 tunnettiin neuvostoystävyytenä.

Neuvostoliiton romahdettua EU:hun rynnistettiin ”reunaehdoin”.

Kunhan noin neljä miestä saa hierottua yhteiskuntasopimuksensa, hallitus siirtyykin jälleen sujuvasti kertomaan, että ”vaihtoehtoja ei ole”, kun tästä ”on yhdessä sovittu”.

Kolumnisti on kirjoittamisen sekatyömies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.