Tekevälle sattuu, lehdessäkin

Niin luotettava kuin Keskisuomalainen pyrkiikin olemaan, niin silti painettu sana ei ole aina totta. Mokia sattuu tekevälle niin toimituksessa kuin kaikkialla inhimillisessä elämässä.

Pyrimme noudattamaan Journalistin ohjetta: Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja sen lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alunperin ollut.

Vakaista pyrkimyksistä huolimatta juttujen kohteet eivät aina ole samaa mieltä alttiudestamme korjata virheitämme. Kielteistä julkisuutta saanut kokee helposti omasta näkökulmastaan ikävät asiat virheinä, vaikka toimittaja olisi vain täyttänyt journalistisen velvoitteensa: kertonut totuudenmukaisesti tapahtuneesta.

Vaikka sisältöä koskevat ratkaisut tehdään toimituksessa, aivan aseettomiksi eivät haastateltavatkaan jää. Ainakin Keskisuomalainen julkaisee kernaasti haastateltavan oman kannanoton mielipidesivulla.

Julkisen sanan neuvoston (JSN) yleisöjäsen Ulla Ahlmén-Laiho kirjoitti toukokuussa nasevan blogin JSN:n kotisivulla. Hän ihmetteli, miksi lehdet eivät tartu helpoimpaan mahdolliseen tapaan välttää JSN:n langettava päätös – lehtien kun ei muuta tarvitsisi kuin korjata virheensä joutuisasti ja ilman mutinoita.

Ahlmén-Laiho kuvaili värikkäästi JSN:n kokousta, joka oli tuntunut suorastaan ”möhlittyjen virheenkorjausten teemapäivältä. Kirsikkana kakussa oli tapaus, jossa lehti julkaisi viikkokaupalla täysin virheellisiä korkotietoja, ja päätoimittajan mielestä virheiden korjaus ei edes kuulu journalistisen itsesääntelyn eli JSN:n toimivallan piiriin.”

Myös JSN:n puheenjohtaja Risto Uimonen on usein julkisuudessa ihmetellyt, miksi virheiden reilu tunnustaminen tuntuu olevan edelleen suomalaiselle medialle todella vaikeaa. Niinpä JSN toistuvasti joutuu käsittelemään kanteluja, jotka olisi vältetty oma moka tunnustamalla ja reilusti korjaamalla.

Pieni virhe voi parhaimmillaan poikia lehteen uuden, ison uutisen. Tästä erinomainen esimerkki on kulttuurisivulla julkaistu Tomi Tuomaalan ansiokas katsaus keskisuomalaisten kesäteattereiden kiristyneeseen kilpailuun (Ksml 19.10.).

Jutusta oli jäänyt pois pari maakunnan harrastajateattereiden kärkiryhmää: Karstulan Wanhat Wehkeet ja Hankasalmen Venekoski. Tuomaala ei vaipunut selitysten suohon vaan ryhtyi tuumasta toimeen ja päätti tehdä mahdollisimman täydellisen listauksen maakunnan kesäteattereiden katsojamääristä vuonna 2013.

Pienen oikaisun sijaan kulttuurisivulla oli iso uutinen: Keski-Suomen kesäteattereissa kävi noin 100  000 katsojaa kesällä 2013 (Ksml 25.10.).

Perinteisesti kardinaalimunauksetkin on sanomalehdissä korjattu pieninä yksipalstaisina ”miinareina” ilman näkyviä otsikoita. Pieni nimivirhe tai kirjoitusvirhe on siis saanut samanlaisen oikaisun kuin miljoonien eurojen numerovirhe tai asian kääntyminen täydellisesti päälaelleen.

Tähän JSN on laatimassa uutta, osittain mediankin kaipaamaa ohjeistusta. Jatkossa oikaisujen pitää olla suhteessa virheen suuruuteen: iso moka kokosivun jutussa ansaitsee näkyvämmän korjauksen kuin muutama rivi haudattuna sivun alalaitaan.