Teknologiapuljut unohtivat asiakkaansa

Montakohan puuta on kaadettu teknologiayhtiö Applelle tässä lehdessä antamani ilmaisen mainostilan vuoksi? En pidä kehujani aiheettomina, sillä ompputuotteet näyttävät edelleen söpömmiltä kuin säkillinen kissanpentuja.

Mutta kyllä yhtiö ja sen kätyrit osaavat ahneuksissaan myös mennä rytinällä metsään. Applen älypuhelin iPhone tuli Suomen markkinoille viime viikolla. Helsingin Sanomat kertoi, että pääkaupungin liikkeissä puhelimella oli enemmän myyjiä kuin ostajia.

Se ei ole yllätys, kun katsoo ehtoja, joita iPhonea kotimaassa kauppaava Sonera asiakkailleen tyrkyttää. Puhelimen saa halvimmalla sitoutumalla kahdeksi vuodeksi liittymäpakettiin, johon sisältyy kiinteä määrä puheluita, tekstiviestejä ja internetin käyttöä. Ilman Soneran liittymää iPhonea ei voi ostaa lainkaan.

Nettikäytön rajoittaminen osoittaa, että liittymäpaketeista päätti joku entinen koulukiusaaja. Esimerkiksi edullisimpaan pakettiin kuuluu sata megatavua tiedonsiirtoa kuukaudessa. Ottaen huomioon, että nimenomaan vaivaton verkkoselailu on iPhonen the pointti, sata megaa kuluu hujauksessa.

Ylimenevistä megatavuista Sonera laskuttaa 1,49 euroa kappaleelta. Näin vaikkapa Keskisuomalaisen verkkopalvelun etusivun avaaminen maksaisi yli puolitoista euroa. Edes minä, joka sentään teen palvelua työkseni, en suosittele sijoittamaan siihen moista summaa.

Muut operaattorit myyvät rajoittamatonta mobiililaajakaistaa alle kympillä kuussa. Peruskäyttäjän taas on vaikea seurata, montako megaa puhelin on ehtinyt siirtää. Siksi tekisi mieleni sanoa, että Soneran iPhone-hinnoittelu vaikuttaa melkein huijaukselta. Ainakin operaattori yrittää päästää tietämättömät ylimääräisistä rahoistaan.

Myöskään Apple ei ole syytön. Suomessa iPhoneja saa vain lukittuina eli ainoastaan yhden operaattorin liittymissä toimivina. Apple pyrkii estämään sen, että ihmiset ostaisivat puhelimen sitä yksinoikeudella myyvältä operaattorilta ja vaihtaisivat laitteeseen edullisemman kilpailijan SIM-kortin.

Tämän vuoksi puhelin täytyy aktivoida internetissä Applen iTunes-palvelussa. Omenafirmalle oli kehnoa mainosta, kun aktivointi takkuili heti iPhonejen tultua myyntiin, eivätkä asiakkaiden puhelimet pelanneet.

Muutenkin iTunes voisi toimia suomalaisen käyttäjän kannalta paremmin. Meille tuli Applen iPod-soitin, jolla voi katsoa myös videoita. Tai siis voisi, jos niitä pystyisi ostamaan iTunes-kaupan kotimaisesta versiosta.

En käsitä, miksei Suomesta löydy yhtään järkevää palvelua, joka myisi tv-sarjoja ja elokuvia verkossa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa liikkuva kuva siirtyy iTunesista kotiin nappia painamalla.

Työkaveri hankki juuri itselleen tietokoneen ja nettiyhteyden. Hän kysyi, mistä koneelle voisi ladata elokuvia. Tuntui tyhmältä vastata, ettei laillisesti mistään.

Tätä taustaa vasten vaikuttaa oudolta, että luovan työn tekijöiden ja yrittäjien Lyhty-projekti ilmestyi alkuviikosta lehtiin itkemään kotikäyttäjien piratismia. Projektinjohtaja Lauri Kaira vaati operaattoreille lisää valvontavastuuta, koska ihmiset lataavat muun muassa elokuvia ilmaiseksi verkosta.

Mitä muuta he voisivat laillisten vaihtoehtojen puutteessa tehdä? Olisiko, Lauri, mitään, jos ensin kokeilisitte leffojen myyntiä ja vasta sitten ehdottaisitte teleyhtiöille poliisin valtuuksia?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.