Tekosyistä huonoin: kiire

Milloin viimeksi kävit katsomassa isovanhempiasi? Tai vierailit oman vanhempasi luona, oli hän palvelutalossa tai edelleen lapsuudenkodissasi. Kävitkö lapsesi kevätjuhlassa? Entäpä milloin vietitte ystävien kesken laatuaikaa? Jos huomasit, että aikaa on kulunut, tai mikä pahinta, et muista milloin viimeksi olet edellä mainittuja asioita tehnyt, olet selvästi kiireinen, kiireinen väärissä asioissa.

 

Nyky-yhteiskunta on niin työorientoitunut, että laput silmillä kulkien saatamme unohtaa läheisemme. Työ ja opiskelu vievät arjestamme suuren osan ja mahdolliset pitkät välimatkat kasvattavat etäisyyden tunnetta sekä kynnystä pitää yhteyttä.

Sosiaalinen media on tapa silmäillä kavereita, mutta ei korvaa oikeaa läsnäoloa. Tykkäämiset ja tökkäilyt ovat kuitenkin vain bittien vilinää ja kaikkea ei kuitenkaan paljasteta verkossa. Melkein jokaisella kulkee puhelin päivittäin mukana. Nykyiset älypuhelimet ovat tehokas tapa kuluttaa luppoaikaa. Aikaa, joka kiireidemme väliin jää, kunnes jo seuraavaan paikkaan riennämme.

Seuraavan kerran, kun sinulla koittaa hetki, jolloin normaalisti pelaisit vihaisia lintuja tai katselisit päivän uutiset korttipakan kokoiselta näytöltä, valitse puhelimen yhteystiedoista jonkin kaverin tai vaikka lapsuudenystävän numero ja soita. Saatat yllättyä ja etenkin yllättää tuon puhelun vastaanottajan. Ja jos soittaminen tuntuu kovin ylitsepääsemättömältä, laita tekstiviesti. Soittamiseen ja tekstiviestittelyyn soveltuu jokainen matkapuhelin.

Kavereita voi tulla ja mennä, ystävät toivottavasti pysyvät, mutta perhettä ei korvaa mikään. Ei ainakaan pitäisi korvata. Vanhemmat ovat varmasti kaikkensa antaneet, jotta sinulla on ollut hyvä olla ja kasvaa. Älä siis unohda heitä.

Teininä saattoi tuntua, että aina ne vanhemmat ovat niskan takana huohottamassa. Vuosien kuluessa he kuitenkin jäävät taustalle, oman elämän kehittyessä. Joillekin vanhemmat ovat tuki ja turva, ovathan he jo kokeneet sen, kuinka perheenlisäyksen koittaessa selviydytään tai kun ura ei kehity halutulla tavalla.

Oli elämäntilanteesi kuitenkin minkälainen tahansa, ikinä ei pitäisi olla niin kiire, ettei voisi käydä katsomassa perhettä. Et varmasti haluaisi, että lapsesi eivät vierailisi luonasi, kun olet pyörätuolissa toisella puolella Suomea. Niin eivät varmasti sinunkaan vanhempasi.

 

Ikinä ei pidä myöskään siirtää asioita.

Elämä on kuin Fazerin konvehdit, ikinä ei tiedä mitä seuraavaksi tulee. Jos sinulla on mahdollisuus, käytä se. Heti! Huomenna saattaa olla myöhäistä. Soita ystävällesi, käy katsomassa perhettäsi.

Elä elämää niin kuin joka päivä olisi viimeinen ja iloitse siitä. Ja anna myös muiden iloita. Kiire on huono tekosyy.

 

Kirjoittaja on toisen vuoden palveluiden tuottamista ja johtamista opiskeleva Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta JAMKOn hallituksen jäsen, jonka vastuulla on sosiaalipolitiikka sekä yritysyhteistyö ja viestintä.