Television tahdissa oikeudenmukaisuudelle ei ole aikaa

Maineikkaalla Keski-Euroopan mäkiviikollakin suunta on valitettavan selvä. Viihde määrää ja urheilijat vikisevät.

60-vuotisjuhlakiertueelle osui järjestäjien harmiksi poikkeuksellisen vaihtelevat talviolosuhteet. Yhdeksän päivän aikana tuuli oikutteli ja taivas työnsi lunta, jäätävää tihkua, räntää ja vettä. Samalla kävi harvinaisen selväksi se, että olosuhteita tasaamaan luotu lava- ja tuulihyvityssysteemi ei riitä takaamaan tasapuolisia mahdollisuuksia.

MÄKIHYPPY on sovitettu television rytmiin. Keski-Euroopan mäkiviikolla kilpailujen järjestämisajankohdan määräävät ylikansallinen Eurosport, saksalainen ARD ja itävaltalainen ORF. Jotta television katsojille saataisiin mainoskatkojen väliin mahdollisimman sujuvaa täytettä, on lajisääntöihin etsitty joustoa.

Tuulikorridori on oiva keksintö, joka on palvellut mäkihypyssä jo vuosia. Vielä puolenkymmentä vuotta sitten sovittiin, että keskimääräisen tuulilukeman tulee olla esimerkiksi metristä kahteen vastaista tai hyppääjää ei tornista lasketa. Ahtaat raja-arvot johtivat tuulen voimistuessa tai suunnan kääntyessä varsin usein kilpailukierrosten keskeyttämisiin, kilpailujen siirtämiseen myöhempään ajankohtaan tai jopa perumiseen. Televisioyhtiöt joutuivat täyttämään oivaa katseluaikaa joutavanpäiväisillä uusinnoilla tai hyppely venyi yli varatun lähetysajan.

ONGELMAAN ratkaisuksi keksittiin hyvityssysteemi, jonka varjolla tuulikorridoria kärsii levittää sellaiseksi, ettei televisiolähetys häiriinny. Pojat pomppivat silloin, kun ohjelmatietoihin on merkitty ja tauoille myydyt mainokset napsuvat ruutuun ajallaan. Kärsijänä ovat enää urheilijat ja se pieni osa yleisöstä, joka ymmärtää lajista jotakin.

Nykyiset mäet ja välineet ovat sellaisia, että tuhtiin takatuuleen hyppäävää ei pelasta minkäänlainen pistehyvitys ja vankkaan vastaiseen välimallinjätkäkin painaa superstarojen mitoille. Jo kaksi hyppykierrosta luonnollisesti tasoittaa vaihtelua, kauden 30 osakilpailusta puhumattakaan. Keskimäärin mäkihypyssä siis edelleenkin pärjäävät parhaat, niin kuin mäkiviikon tulosluettelokin osoittaa.

EN USKO olevani mielipiteineni yksin, mutta minulle nykyinen vääryyksiä vähän tasoittava systeemi ei ole riittävän reilu. Tietokonepohjaisesta hyvityssysteemistä ei tarvitse luopua, mutta sen korjaaminenkaan ei ole ongelmatonta. Jo nykyisin 125 metriä hyppäävä urheilija voi voittaa 140 metriä venyttävän. Jos hyvityksiä kasvatetaan, putoavat yleisö ja urheilijat kyydistä. Mäkiennätyksen venyttävä hyppääjä ei uskalla edes tuulettaa, ennen kuin näkee taululta hyvityspisteensä. Urheilun arvokkain pääoma, tunteet, kuolevat.

Ainoa tapa palata oikeudenmukaisempaan suuntaa, olisi pienentää ennen kilpailua määriteltävää tuulikorridoria. Se lisäisi taukoja ja venyttäisi kilpailujen kestoa, mutta myös varmistaisi, että kaikilla olisi edes lähes tasavertainen mahdollisuus menestyä.

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja.