Telkkarin tosikko on radion vitsiniekka

Uuden radio-ohjelman aloittanut Ruben Stiller vertaili Tv-maailman haastattelussa keskusteluohjelman tekemistä eri välineissä.

”Haastateltavat puhuvat radiossa rennommin kuin televisiossa. Kamerat vaikuttavat jopa hyvin kokeneisiin esiintyjiin”, Stiller puntaroi.

Totta. Olen huomannut saman lukuisia kertoja. Televisiolla on kummallinen voima saada ihmiset vaikuttamaan tosikoilta, pökkelöiltä, jännittäjiltä tai hössöttäjiltä. Radiossa samat ihmiset voivat olla suuria humoristeja ja syvällisiä ajattelijoilta.

En ole kuitenkaan varma, johtuuko kaikki kameroista. Eivät ihmiset kai niin epävarmoja tai ulkonäkökeskeisiä ole.

Luulen, että ero syntyy pikemminkin ohjelmien rytmistä kuin keskustelupöytää ympäröivästä tekniikasta. Radion keskusteluohjelmat ovat rentoja, koska radiossa on totuttu kiireettömään keskustelemiseen. Television keskusteluohjelmat ovat kireitä, koska televisiossa on kova paine sille, että koko ajan näyttäisi tapahtuvan jotain. Jos ei muuta, niin kutsutaan studioon lisää ihmisiä tai vilkutetaan tviittejä kuvaruudussa.

Ei liene mikään luonnonlaki, että ohjelmia pitää tehdä näin. Vaikka television katsojat ovat kärsimättömämpiä kuin radion kuuntelijat, ei katsojan menetyksen pelko voi määritellä kaikkea tekemistä.

Toivoisin kiireetöntä keskusteluohjelma televisioon jo julkkisten ja asiantuntijoiden takia. Aika monelle jää heistä vääristynyt mielikuva, jos haastateltavat rentoutuvat ainoastaan radiossa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .