Teoriat hyötykäyttöön

Tony Blairilla oli aikanaan Anthony Giddens – ja Giddensilla ajatus kolmannesta tiestä.

Tästä konseptista syntyi 1990-luvulla sosiaalidemokratian vahva noste Euroopassa. Se heijastui myös Suomeen, jossa pääministerinä oli Eurooppa-myönteinen Paavo Lipponen (sd.) ja demareiden kannatus huiteli 28 prosentissa.

Kolmas tie oli Britannian pääministerin ja työväenpuolueen johtajan Tony Blairin 1990-luvulla lanseeraama poliittinen ohjelma. Nimensä mukaisesti kolmas tie tarjosi vaihtoehdon vanhalle vasemmistolle ja uudelle, uusliberalismiin kallistuvalle oikeistolle.

Blairin poliittisen ohjelman päälinjat olivat London School of Economicsin johtajan, professori Anthony Giddensin käsialaa.

Giddens on arvostettu yhteiskuntatieteilijä ja aikalaisanalyytikko. Kolmas tie merkitsi käytännössä sosiaalidemokratian uudistamista. Giddensin mukaan sosiaalidemokratia oli vieraantunut käytännöistä ja hukannut sisältönsä. Paremmin ei mennyt oikeistollakaan sen luottaessa sokeasti markkinavoimien toimivuuteen. Tähän väliin Giddens hahmotteli teoriansa kolmannesta tiestä.

Blair kuunteli tarkalla korvalla tutkijan analyysia yhteiskuntakehityksestä. Se kannatti – kolmas tie menestyi juuri siinä ajassa.

Blairin ja Giddensin yhteistyö on väkisinkin muistunut mieleen nyt, kun suomalaiset sosiaalidemokraatit pyristelevät irti kannatuksensa laskusta.

Demarit uskovat ja hartaasti toivovat työllisyyden nousuun eli käytännössä talouskasvuun. Työpaikkoja pitäisi saada, mutta ilman talouskasvua se on vaikeaa.

Mutta entäs jos talous ei kasvakaan, eikä työpaikkoja synny?

Kestävyysvajetta eli väestön ikääntymisestä johtuvaa julkisten menojen nousua on tällöin vaikea saada pysähtymään. Vanhukset on hoidettava ja eläkkeetkin maksettava, vaikka verotuloja tuovia työntekijöitä on yhä vähemmän.

Vanha hyvinvointivaltio on pahassa pulassa.

Tällaisessa tilanteessa demareiden näpertely entisten kannattajiensa houkuttelemiseksi takaisin ja harras toiveajattelu työpaikkojen ripeästä lisääntymisestä vaikuttavat jämähtäneiltä visioilta.

Juuri nyt Suomi tarvitsisi kipeästi keinoja hyvinvointivaltion uudistamiseksi. Hyvinvointivaltion rakentaneilla demareilla voisi olla edellytyksiä myös sen kehittämiseen. Mutta ei nykymeno siltä näytä.

Uudistamisen tarve tunnustetaan yli puoluerajojen – sävyerot löytyvät hyvinvointivaltion laajuudesta ja määritelmästä.

Analyyseja suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä kyllä löytyy, jos on niitä valmis hyödyntämään.

Siinä mielessä visio suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuudesta on tekemistä vaille valmis.

Nyt demarit tarvitsisivat yhtä ennakkoluulotonta tulevaisuusvisiointia kuin Blair harrasti aikanaan Giddensin ajatusten pohjalta. Yhteiskuntaa tulisi uudistaa eikä tukeutua turvallisen tuttuun, vanhaan malliin – varsinkin kun vanha malli ei vaikuta enää erityisen toimivalta.

Kannattaisi edes yrittää luoda suunnitelma B sen varalta, että perinteinen talouskasvu on pysähdyksissä pitkään – tai ehkä jopa lopullisesti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.