Tequilaa lasiin ja pettämään

Salainen paheeni on Temptation Island. Kertoo varmaan oman elämän köyhyydestä, mutta parhaimmillaan pettämisreality tarjoaa paluun nuoruuden kotibileisiin. Tuo pussailee, tuo vollottaa, tuo horisee humalassa omiaan... Ihastumiset ja eroamiset olivat maailman tärkeimpiä asioita, mikä oli tavallaan hirmu rankkaa mutta tavallaan mahtavaa.

Riittävän monien kotibileiden jälkeen katselen Temptation Islandia ylimielisen kaikkitietävästi. Jaahas, siellä kaadetaan tequilaa lasiin, kyllä Heikki tietää, mitä tästä seuraa. Voi kuinka nuorten tunteet tuivertaa ja parisuhteet tuntuvat hellyttävän ainutlaatuisilta. Kuntosalilla on käyty, mutta vähän näyttäisi epävarmuus heijastuvan silmistä. Ihan niin kuin minullakin aikoinaan – tosin ilman sitä punttisalia.

Katsojalla on tietysti oikeus ylimielisyyteen. Sitähän Temptation Island kauppaa: seuraa toisten naiiviutta ja moraalittomuutta, jotta kokisit itsesi paremmaksi ihmiseksi.

Se tehdään vain ärsyttävästi alleviivaten. Juontaja Sami Kuronen esiintyy iltanuotiolla siveyden ylipappina ja jeesustelee, jos joku parisuhteessa olevista on mennyt moiskuttelemaan sinkkujen kanssa. Aivan kuin Kuronen olisi oikeasti kestävien parisuhteiden asialla, eikä koko formaatti perustuisi pettämiselle.

Siksi minun sympatiani menevät lopulta Temptation Islandin osallistujille. Mitä sitten, jos yksiavioisuus ei ollut ohjelmaa tehtäessä teidän juttunne. Sellaista se oli aika usein myös minun nuoruudessani.

Kiitos kun veitte sinne takaisin.