Terroristijahti on kaikkien yhteinen asia

Kukaan ei enää muista Samir Muhammed Khadaria, joka nyt olisi 58-vuotias. Aikoinaan hän oli Ruotsin ja Suomen etsityin terroristi, pahamaineisen Abu Nidalin ryhmän kenttäjohtaja, joka oli kaapannut lentokoneita, järjestänyt pommihyökkäyksiä ja vallannut kerran Välimerellä kokonaisen matkustajalaivankin, City of Poroksen. Kaikkialla tämän miehen jälkeen jäi verinen vana.

Kymmenillä salanimillä esiintynyt Khadar suunnitteli 1980-luvun loppupuolella suurta hyökkäystä Tukholman Arlandan lentokentälle. Hän oli naimisissa suomalaisen naisen kanssa ja hän vieraili usein täälläkin. Oli vuosia, jolloin Khadarin nelivärinen kasvokuva oli Suojelupoliisin salaisen terrorisminvastaisen toimiston komeimpia seinäkoristeita.

Kun amerikkalaiset joukot valtasivat viitisen vuotta sitten Bagdadin, sittemmin hirtetty diktaattori Saddam Hussein antoi terrorisminvastaisen käskyn. Bagdadissa vuosikausia elänyt Abu Nidal tekikin niin näyttävän itsemurhan, että hänen ruumiissaan oli luodinreikiä joka puolella. Samalla surmattiin Abu Nidalin aseenkantajia, mutta sitä ei ole varmistettu, oliko Khadar heidän joukoissaan.

Siispä Khadaria koskevat tiedot kiinnostavat edelleen monien maiden viranomaisia.

ABU NIDALIN tapaisia poliittisia kiihkoilijoita ovat seuranneet uskonnolliset kiihkoilijat, joiden poliittisena tavoitteena on peräti julistaa koko ihmisten maapallo suureksi oikeauskoiseksi kalifikaatiksi. Terrorisminvastainen sota on entistä enemmän kansainvälistä taistelua, mutta ei sittenkään mikään kulttuureiden törmäys. Vakaat islamilaiset maat metsästävät pomminheittäjiä siinä missä muutkin ja vielä muita innokkaamminkin.

Tämän takia Yhdysvaltain aloittaman ja Naton jatkaman Afganistanin kestopuhdistuksen ainoita hyviä uutisia on, että Yhdistyneiden Arabiemiraattien sotilaat ovat liittyneet mukaan operaatioon. Näitä joukkoja hurjinkaan taleban ei voi nimittää uskottomiksi ristiretkeläisiksi.

TERRORISTIEN SEURAAMISESSA ja iskujen ehkäisemisessä kansainvälinen, nopea tietojen vaihto on tärkeimpiä asioita. Se ymmärretään Yhdysvalloissakin, joka katsoo kaksoistornien hyökkäyksen jälkeen olevansa terroristien ilmeisin kohde ja samalla terrorismin vastaisen sodan ainoa johtaja.

Mutta monessa maailman kolkassa ei enää ymmärretä sheriffin ja rosvon eroja. Hizbollahin verisin terroristi haudattiin helmikuussa likimain valtiollisin menoin, koska Lähi-Idän osapuolikamppailussa syyt ja seuraukset ovat menneet jo vuosikymmeniä sitten sekaisin.

Terrorismin vastaisen taisteluun maailma muistuttaa nyt 1800-luvun loppupuolen Eurooppaa, jossa mahtavien maiden salaiset poliisit hirttävät anarkisteja ja vallankumouksellisia kansallisten oikeusistuimien päätöksillä. Vääryys synnyttää marttyyreja. Vasta kun terroristien tuomitseminen muuttuu kansainväliseksi jo toiminnassa olevien sotarikostuomioistuimien tapaan, päästään eteenpäin.

Silloinkin olisi pidettävä huoli siitä, että terroritekojen tutkimiseen, määrittelyyn ja tuomitsemiseen osallistuisivat islamilaiset maat.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen ulkomaantoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.