Tervehdin lamaa ilolla ja lupaan kuluttaa ensi vuonna vähemmän

No niin, uusi vuosi tuli, on aika lunastaa lupaukset. Itse tyydyin helppoon ja itsestäänselvään ratkaisuun. Lupasin vain yhden asian, joka sekin on sama kuin jo monena aiempana vuotena. Lupasin kuluttaa vähemmän kuin edellisenä vuotena.

Ja nyt kun uuden vuoden päivänä tuijottelen televisiosta mäkihyppyä ja katselen väliin mainoksia, hieman vapisuttaa. Kaikkea saisi nyt niin halvalla ja paljon. Ja lisäksi lähes kaikki hallitusta ja pääministeriä myöten usuttavat laittamaan eurot jonoon, ja usutuksen intensiteetti on sitä luokkaa, että parasta kuluttaa huolella kansalainen tai ei hyvä heilu.

Varmaan ovatkin epätoivossaan oikeassa, tällä kertaa tälle jatkuvaan talouskasvuun perustuvalle yhteiskuntamallille ei käy hyvin. Ja samalla käy monelle yksilölle huonosti. Mutta sanonpa suoraan, ei paljon sureta. Jos tämä systeemi kaatuu, nostan lipun salkoon, korkkaan samppanjan ja tanssin koko matkan Taulumäeltä Kirkkopuistoon, jossa kusen kaupungintalon portaille.

No niin, hurmoksesta pois. Aloitin siis vuoden vääntämällä jokaista lämpöpatteria asteen kylmemmälle. Tästä lähin elelen 18 asteen lämmössä. Sitten laitoin villasukat jalkaan, otin paperin ja kynän käteen ja kävin listan laadintaan.

Vaikeaa oli.

Mistä kulutusta vielä typistäisi? Itsestäänselvyyksiä paperille muotoutui. Tänäkään vuonna en osta autoa, en mönkijää saati asuntoa, enkä varsinkaan yksittäispakattuja makeisia.

En aio matkailla lentäen. Tänäkin vuonna käytän ekosähköä, joskin vähemmän. Kaupasta etsiskelen luomua ja reilua kauppaa. Vaatteet hankin kirpparilta, vanhat kenkäni vien suutarille. Tupakointia en aio lopettaa, koska luultavasti en siihen pysty, mutta aion lopettaa amerikkalaisen valmistupakan käytön ja siirtyä suomalaisvalmisteiseen irtotupakkaan, jota leppoisina koti-iltoina, 18 asteen lämmössä, kääriskelen rasiaan.

Ja koska ihminen ei ole pelkkää materiaa, aion kuluttaa vähemmän myös itseäni. Lopetan oitis, heti huomenna, ihmissuhteen, jossa en ole onnellinen. Yritän hymyillä kanssaihmisille silloin kun he sen ansaitsevat, joskus jopa syyttä. Aion sanoa kannustavan sanan jollekulle ihan tuosta vain, jos hän sitä näyttää tarvitsevan.

Ja pyhästi lupaan vielä, että halaan tänä vuonna useampaa ihmistä kuin edellisvuonna.

Lupaan myös, että tänä vuonna en rakastu, koska se kuluttaa ihmistä eniten. Ja tämän lupaan vain siksi, että tiedän, että kieltämällä rakkauden se tulee takuuvarmasti.

Yritin listallani muistaa myös muita kanssaeläjiä. Tänä vuonna en aio kuluttaa lähimmäisiäni typerillä tekstiviesteillä aamuyöllä, en soita musiikkia lujalla naapurini iloksi, enkä lumitöitä tehdessäni laula liian kuuluvasti.

Eläimiäkään en unohtanut. Päätin jatkaa lintujen ruokintaa, vaikka oravat suurimman osan siemenistä ryöväävätkin. Päätin samalla lopettaa oravien äkäisen hätistelyn, ruokaahan nekin tarvitsevat.

Näillä eväillä uuteen vuoteen. Tuulta purjeissa, intoa piukassa. Toivotan kaikille oikein raastavaa kulutusjuhlaa. Miettikää tämän vuoden aikana edes kerran, voisiko sen ostosparatiisireissun jättää väliin ja katsoa vaikka kotisohvalta mäkihyppyä, vaikkei sekään nyt niin kovin järkevää ole.

Kirjoittaja on jyväskyläläinen kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.