Terveisiä Pekka Vahvaselle

Aluksi varoitus: jääviyteni on tässä tekstissä otettava huomioon. Perjantai-keskusteluohjelman juontaja Pekka Vahvanen on entinen kollegani ja nykyinen kaverini. Tästä huolimatta aion kehua Perjantaita. Jos se ei vaikuta uskottavalta, lopeta lukeminen tähän.

Ylen perjantai-illoissa yli vuoden pyörineen Perjantain perusajatus on mainio. Se on ajankohtaisohjelma, joka ei käsittele ajankohtaista uutisvirtaa. Aiheet ovat suurempia kuin ne, joita päivittäisjournalismi nostaa esille. On kuolemaa, rakkautta, pahuutta, vanhemmuutta ja niin edelleen. Kaksi vierasta ja 55 minuutin lähetysaika antavat vielä mahdollisuuden kiireettömälle keskustelulle.

Sellainen on ”polttavimpia uutisaiheita” tai ”kuumimpia julkkiksia” mainostavien keskusteluohjelmien rinnalla raikasta. Sen sijaan, että studioon pyydettäisiin samat naamat kuin muihinkin ohjelmiin ja yritettäisiin nyhtää heistä jotain uutta, Perjantai rakentuu valittujen teemojen ja näkökulmien ympärille. Ohjelma ei jatka käynnissä olevaa keskustelua, vaan pyrkii aloittamaan uuden. Koskettavista aiheista huolimatta Perjantai onnistuu yleensä vielä välttämään jäykistelyn, lässytyksen ja surupornon.

En tiedä, onko Perjantai Ylen pomojen mielestä onnistunut. Se kuuluu katsotuimpiin ajankohtaisohjelmiin, mutta jää katsojamäärissä esimerkiksi A-studion ja Pressiklubin taakse. Iltapäivälehdet ja muu media nostavat Perjantain aiheita toisinaan esiin, mutta ei ohjelmasta mitään kohumyllyä ole tullut.

Minulle se riittää mainiosti. Mutta minulla onkin kaveri studiossa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.