Terveisiä Reeperbahnin pornomuseosta

Te olette pelkureita, tuttu jyväskyläläinen urheilumies tylytti keskisuomalaisia toimittajia.

Kitinä kaupungin JYP-aitioiden, Hippoksen pesäpallokentän tekonurmen ja muun urheilun julkisen rahankäytön suhteen oli hänen mielestään käynyt kohtuuttomaksi. Yhden sektorin pikkurahoista revitään kuulemma kohtuuttomia otsikoita. Etenkin, kun samaan aikaan:

– Miksi kukaan ei uskalla kyseenalaistaa kulttuurin rahoitusta, mies tivasi.

Jaa, pakko kai se sitten on kyseenalaistaa. Kun kerran pelkuriksi nimittelevät.

Mutta ensin pieni tarina.

Museologi-siskoni rakensi vuosia sitten museon erääseen pikkukaupunkiin.

Avajaisissa paikallislehden toimittaja kyseli roheasta puhetavastaan tunnetulta museonjohtajalta, kuinka paljon museoon pumpataan julkista rahaa. Pakkohan sitä rahaa on saada, närkästynyt johtaja ilmoitti.

– Eihän maailmassa ole kuin yksi museo, joka tulee toimeen kävijämaksuilla. Se on pornomuseo Hampurin Reeperbahnilla.

Läppä oli hauska, ei siinä mitään. Taisi päätyä lehteenkin. Ainoa ongelma oli, ettei kommentti pidä paikkaansa. Itse asiassa Reeperbahnilla ei edes ole pornomuseota, liekö missään muuallakaan.

Tästä päästään kyseenalaistamiseen.

Sillä joskus tuntuu, että tuohon museonjohtajan letkautukseen tiivistyy laajemminkin kulttuuriväen suhtautuminen toimintansa taloudellisiin mahdollisuuksiin.

Pakkohan tätä on tukea, koska kävijöiltä ei mitenkään voida kerätä tarpeeksi maksuja. Pakkohan Jyväskylän on rahoittaa sinfoniaa, kaupunginteatteria ja museoita yli kymmenellä miljoonalla vuodessa. Pakko, koska se on kulttuuria. Kansalaisia sivistävää ja kehittävää kulttuuria.

Haluaisin kuitenkin kuulla vielä parempia perusteluja. Sillä sitähän julkisen talouden säästötalkoot pohjimmiltaan ovat, perusteluiden ja arvojen punnitsemista. Ja kaupunki, joka säästää pikkurahoja lakkauttamalla lasten leikkipuistoja, puristaa samalla rahankäyttöön liittyvät arvonsa aika koviksi.

Viime vuoden lopussa julkaistu Museoiden taloudellinen vaikuttavuus -tutkimus oli kelpo askel kohti kulttuuriväen tiukempaa argumentointia. Tutkimuksen mukaan jyväskyläläismuseoiden vieraat kiikuttavat kaupunkiin vuodessa yli viisi miljoonaa euroa, joka kohdentuu sitten kaupungin ravintoloihin, hotelleihin ja kauppoihin.

Vaan enpä tiedä. Kuka lopulta määrittää, minkä houkuttelemina ihmiset minnekin matkustavat?

Esimerkiksi museologi-siskoni tai historianopettaja-isäni lienevät kaikkein tyypillisintä museoiden kohdeyleisöä, eivätkä he ole koskaan varsinaisesti intoilleet Jyväskylän museotarjonnasta. Itse taas vierailen mielelläni suurkaupunkien museoissa, mutta valitsen silti matkakohteeni muilla kriteereillä.

Toisaalta, on pakko myöntää, että kulttuurin rahoituksen kyseenalaistaminen tuntuu aika juntilta – etenkin näin yllytettynä. Vaikka urheilun rahoitusta olisikin osoiteltu liikaa, ei vastakkainasettelu varmaan ratkaise julkisen talouden kestävyysvajetta.

Sitä paitsi, niin kulttuuri kuin urheilukin tekevät todistetusti ihmisille hyvää. Tuon hyvän taloudellinen mittaaminen on vain vuosibudjetin tasolla pirullisen vaikeaa.

Hmmm. Kenties löysin ja valheellisin perustelu onkin tässä asiassa se kaikkein oleellisin. Miettikääpä, millainen olisi maailma, jossa olisi vain yksi museo? Pornomuseo Reeperbahnilla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.