Terveisiä demarifasistilta

Terveisiä melamiinimaidon maasta! Olympialaisista on ilmeisesti sen verran aikaa, etteivät Kiinan viranomaiset enää jaksa pitää kaikkia kerjäläisiä pois meidän ulkomaalaisten silmistä. Siksi ahdistuin eräänä iltana kovasti.

Kadunpätkän aikana kolme ihmistä pyysi rahaa. Yhdeltä puuttui käsi, toiselta molemmat jalat ja kolmannella oli pahoja palovammoja kasvoissaan. Kenelle minun olisi pitänyt antaa rahaa? Ensimmäisenä pyytäneelle? Vaikeimmin vammautuneelle? Jos näin, kuka se kolmesta kerjäläisestä oli? Kaikille?

Ratkaisin ongelman, kuten itsekkäiden länsimaalaisten kuuluu. Kävelin ohi.

Yritin perustella ratkaisua itselleni kahdella seikalla: 1) En pysty kuitenkaan lopettamaan kaikkien kiinalaisten kurjuutta. 2) En ole varma, riittääkö käteinen koko matkan ajaksi, eikä Visa käy täällä joka paikkaan.

Jos keksitte vielä huonompia selityksiä, ottakaa yhteyttä.

Oikeasti halusin tietysti välttää kiusallisen kohtaamisen huono-osaisimpien kanssa ja unohtaa heidän olemassaolonsa. Pelkäsin myös, mitä muut kerjäläiset tekevät, jos annan rahaa yhdelle. Eikö olisi kohtuullista jakaa summa kaikkien kesken? Mikä minä olen päättämään, kuka heistä tarvitsee eniten apua?

Syytin Kiinaa. Sen täytyisi pitää huolta kansalaisistaan.

Jälkikäteen iskeneessä syyllisyydessäni lohdutti se, etten ole itsekkään suhtautumiseni kanssa yksin. Käsittääkseni melko täysijärkinen, korkeakoulutettu mies paheksui Suomea köyhemmässä maassa käynyttä työkaveriaan, joka oli jättänyt loput matkakassastaan hotellin siivoojille.

Ne tulevat ahneiksi, kuului selitys.

Terveisiä myös Etelä-Pohjanmaalta! Kävin maakunnassa tiistaina työreissulla. Siellä yksi Matti päätti osoittaa, että kaimansa Vanhanen saattoi erehtyä vaatiessaan keväällä viestimiä suitsimaan kirjoittelua vähemmistöistä, joilla menee huonosti. Pääministeri halusi median keskittyvän hyvinvoivaan enemmistöön.

Itse asiassa ajattelen Vanhasen kanssa samalla tavalla. Enemmistöllä, siis myös minulla, pyyhkii hyvin. Muutamilla muilla menee kehnommin, mutta heistä huolehtiminen kuuluu yhteiskunnan vastuulle.

Mielenterveyspalveluille tulee antaa riittävästi rahaa, jotta pahimmat hullut pysyvät pois kouluista ammuskelemasta. Puolestani käsiaseet saa kieltää, kunhan minun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin maksaa veroja.

Tajusin olevani demarifasisti.

Ruben Stiller lanseerasi käsitteen uusimmassa Imagessa. Hän vaati valtiota pitämään kadut puhtaina mielenterveysongelmaisista. Kerjäläisiin kohdistuvaa välinpitämättömyyttä Stiller kuvaili demarifasistin kansalaisvelvollisuudeksi.

Siis terveisiä Kiinaan ja muihin köyhempiin maihin. Järjestäkää kerjäläisillenne jonkinlainen sosiaaliturva ja maksakaa siivoojillenne parempaa palkkaa, jotta meidän ei täydy tuntea syyllisyyttä asiasta.

Sitä en tosin ymmärrä, miksi kouluammuskelijaääliöitä pyörii vain rikkaissa länsimaissa. Eivätkö olot ole muualla kurjemmat ja porukkaakin enemmän kuin täällä? Selittäisikö joku?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.