Tervetuloa takaisin kotiin!

Kun Keuruu, Mänttä-Vilppula ja Multia ovat nyt avanneet neuvottelut kuntaliitoksesta, voisi näin keskisuomalaisesta näkövinkkelistä todeta eteläisille naapureille, että tervetuloa takaisin kotiin! Kuuluihan Mänttä ennen Keuruun kuntaan, kuten osa Vilppulaakin.

Vaan näinhän se ei mene. Keuruun kaupunginvaltuuston ilmoitettua kaupungin haluavan eroon Kuopion yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueesta ja hakeutuvan Tampereen vastaavaan ehätti Mänttä-Vilppulan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Timo Tukia (ps.) kertomaan julkisuudessa, että nyt on yksi kanto kuntaliitoskaskesta raivattu. Pirkanmaalaisethan olivat kertoneet keuruulaisille jo heti kättelyssä, että neuvotella kyllä voidaan, mutta mahdollisesti perustettava uusi kunta kuuluu ilman muuta Pirkanmaan maakuntaan ja sairaanhoitopiirin sekä TAYS-ervaan. Luulisi tuollaisen suhtautumisen nyppivän toista neuvotteluosapuolta.

Keuruulla kuntaliitosta mielivät vähättelevät naapurin reunaehtoja ja pitävät puheita pullisteluna ja neuvottelutaktiikkana. Mänttävilppulalaisia kuunnellessa tuo kuulostaa kuitenkin toiveajattelulta.

Erva-asiassa demokratia on puhunut selvällä enemmistöllä, ja nyt suut kiinni. Näin tunnutaan ajateltavan voittaneella puolella. Eikä siinä väärässä ollakaan, sillä itse olemme edustajamme valtuustoon valinneet. Silti uskallan lyödä vetoa, että potilasvirta ei Keuruulta tämän lausunnon perusteella käänny kaksi kertaa Keski-Suomen keskussairaalaa kauempana sijaitsevaan TAYSiin. Oli erva mikä tahansa, kuntalaiset hakevat edelleen erikoissairaanhoidon palvelunsa pääasiassa Jyväskylästä. Yliopistollista sairaalahoitoa ihminen ei onneksi yleensä tarvitse montaa kertaa elämässään, ja kun tarvitsee, hoitopaikan etäisyys on murheista pienimpiä.

Sanotaan, että näinhän ihmiset saavatkin tehdä: valita hoitopaikkansa mistä haluavat. Niin saavatkin, mutta miksi sitten hylätä tuttu kuvio ja hypätä tuiki tuntemattomaan? Muistaa kannattaisi myös Juurikkaniemen sairaalan kohtalo. Sitä tuskin naapurin erva alkaa ylläpitää. Eihän kyse tosin ole kuin noin 60 työpaikasta.

Taas katkeroitunut maakuntalehti mustamaalaa Mänttä-Vilppulaa! Näin joissain aamukahvipöydissä varmasti tuumataan. Mutta miksi mustamaalaisin maankuulua taide- ja musiikkijuhlakaupunkia? En vain näe mitään syytä siihen, miksi meidän pitäisi lyödä hynttyyt yhteen. Mänttä-Vilppula on nostanut viime aikoina kovasti profiiliaan, ja siksi ymmärrän, että siihen on ollut rajan takaa helppo rakastua. Mutta armaan kumppanin mukana sieltä saa ärhäkän anopin, joka on tarjonnut Mänttä-Vilppulalle kylmää kyytiä lakkauttamalla paikkakunnalta aluesairaalan. Luulisi tämän soittavan hälytyskelloja.

Mänttä ja Vilppula pantiin taannoin yhteen, ja sillä piti naapurusten talous oikaista. Nyt kun porkkanat ja muut herkut on syöty, ollaan taas totisen paikan edessä. Tiedot kaupungin ensi vuoden verorahoituksen surkeasta tilasta saavat sikäläiset päättäjät varmasti raapimaan niskavillojaan. Onko kuntien yhteen lyöminen sittenkään oikea tie tasapainoiseen talouteen?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.