Terveyttä heikentävä korotus

Tasa-arvo ja ennaltaehkäisy. Siinä kaksi tavoitetta, joka ovat olleet heikolla tolalla suomalaisessa terveydenhuollossa. Näiden ongelmien korjaamiseen myös sote-uudistus yrittää tähdätä.

Suomi on saanut OECD-maiden raporteissa jatkuvasti nuhteita eriarvoisuudesta: terveydenhuoltomme on harvinaisen epätasa-arvoista väestöryhmien välillä. Lääkärissäkäynnit jakautuvat Suomessa OECD-maista kolmanneksi heikoimmin kansalaisten tulojen mukaan laskettuna. Terveydenhuoltoa vaivaa myös alueellinen epätasa-arvoisuus.

Suomalainen terveydenhuollon järjestelmä ei myöskään tartu riittävän tarmokkaasti sairauksien ennaltaehkäisyyn, vaan tervey–denhuollon resurssit painottuvat korjaaviin palveluihin. Siis odotetaan ja odotutetaan potilasta jonoissa, jotta tämä sairastuu kunnolla. Vasta sitten hänellä saattaa olla hitusen paremmat mahdollisuudet päästä hoitoon. Jos on.

Ei tämän näinkään pitänyt mennä.

Mutta niin vain näytämme haluavan jatkaa tällä linjalla. Sitä vieläpä halutaan vahvistaa.

Hallitus on päättänyt, että kunnat saavat korottaa terveydenhuollon asiakasmaksuja noin 30 prosentilla. Käytännössä päätös merkitsee esimerkiksi terveyskeskusmaksujen, sairaalan poliklinikkamaksujen, hammaslääkärikäyntien ja fysioterapiamaksujen kohoamista.

Myös Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskus (Jyte) ja Seututerveyskeskus nostavat asiakasmaksujaan. Jatkossa terveyskeskusmaksu kohoaa 16,10 eurosta 20,90 euroon. Poliklinikkamaksu nousee 32,10 eurosta 41,70 euroon. Uutuutena mukaan tulee myös sairaanhoitajamaksu, 10 e.

Pikku summia, joku sanoo. Niin ovatkin – meille työssäkäyville. Mokomat muutamat eurot eivät tunnu missään työssäkäyvän taloudessa.

Ja varsinkaan, kun työssäkäyvän ei yleensä tarvitse niitä edes maksaa. Hänellähän ovat käytössään työterveyden laajat ja erinomaisesti toimivat palvelut.

Sama koskee päättäjiä: useimmat heistä kuuluvat tai ovat kuuluneet työterveyspalvelujen piiriin. Päätös terveyskeskusmaksujen korottamisesta on heille todennäköisesti kovin kaukainen asia, eikä päätöksen vaikutuksia osata ennakoida.

Näillä ”muutamien” eurojen asiakasmaksujen korotuksilla todennäköisesti vain syvennetään suomalaisen terveydenhuollon ongelmia. Siis lisätään epätasa-arvoisuutta ja heikennetään keinoja sairauksien ennaltaehkäisyyn.

Eriarvoisuus korostuu entisestään, kun terveyskeskusten pääasialliset asiakasryhmät eli työttömät, eläkeläiset ja muut työelämän ulkopuolella olevat alkavat entistä tarkemmin laskeskella, onko heillä varaa mennä terveyskeskukseen vaikka tarvetta olisi: jättäisikö sittenkin varaamatta ajan rahan puutteen vuoksi?

Terveyskeskusten asiakkaat ovat usein kaikkein sairaimpia – ne terveimmät sairaat ovat työterveyden asiakkaita. Jos jatkossa nämä sairaimmat potilaat venyttävät hoitoon hakeutumistaan, vie se pohjan pois ennaltaehkäisyltä. Kun hoitoon on lopulta pakko hakeutua, ei ennaltaehkäisy enää riitä. On siis otettava kalliimmat hoidot käyttöön.

Kankkulan kaivoon päätyvät silloin terveydenhuollon toiveet säästöistä, epätasa-arvon poistamisesta ja ennaltaehkäisyn painottamisesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.