Tiedän mitä teit viime yönä

Jos aloittaa kolumnin sanoilla ”kun minä olin nuori”, sitä voi melkein kuulla ikäviisari hyppäyksen ja otsaryppyjen syvenemisen. Mikään ei nimittäin tee ihmisestä vanhemman oloista kuin jatkuva nostalginen nuoruuden muistelu.

Tästäkin huolimatta jatkan ajatusta. Kun minä olin nuori, ikätoverini seurasivat televisiosta samoja sarjoja kuin minä. Niistäkin, jotka eivät erityisesti pitäneet Beverly Hillsistä, Twin Peaksista ja Pulmusista, valta osa katsoi niitä, koska valinnanvaraa oli niukalti.

Nykyään kaikille yhteistä tv:n sukupolvikokemusta ei ole enää olemassa. Mietin tekeekö ylettömän laaja viihdetarjonta nykynuorista irrallisempia.

Kun minä teininä suljin television ja painoi pääni punkkaan tiesin, että luokkakavereista monella oli sama kylmähiki niskassa Twin Peaksin takia tai sydän läpätti Beverly Hillsin Dylanille.

Toisaalta nykynuori tietää kavereidensa postauksien kautta mitä nämä ovat tehneet illalla. Minä olisin voinut peruskouluaikaan mennä kouluun tyystin tietämättömänä siitä että koulu on palanut tai luokkakaverini muuttaneet Marssiin.

Hämmentävää kyllä tiedän sosiaalisen median ansiosta paremmin koulutoverieni iltapuhteet nyt kuin silloin kun he vielä olivat osa jokapäiväistä elämääni. Pakostakin tulee mieleen, että jotain tässä on pahasti vinksallaan. Taidan aloittaa sen kunniaksi Twin Peaks -maratonin.