Tiederahaa ilman kilpailua

Filosofi Pekka Himanen kertoo perjantaina, missä vaiheessa hänen kohuttu, hallituksen tilaama 700 000 euron tulevaisuuselvityksensä on.

Väliraportti on vähintäänkin paikallaan. Himasen tulevaisuusselvitys nimittäin valmistuu vasta ensi vuonna, joten se ei ehdi hallituksen tulevaisuusselonteon pohjaksi syksylle. Syystäkin moni luuli, että juuri sitä varten selvitys tehdään.

Mutta ilmeisesti sitten ei.

Varmaa on vain epätietoisuus siitä, miksi pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johtama valtioneuvoston kanslia tilasi selvityksen kilpailuttamatta – ja nakitti rahoittajiksi mukaan myös Suomen Akatemian, Tekesin ja Sitran.

Yksittäiset kansalaiset ovat tehneet Himasen rahoituksesta monta kantelua. Valituksia käsitellään parhaillaan sekä perustuslakivaliokunnassa että oikeuskanslerinvirastossa.

Samaan aikaan toisaalla puidaan opetusministeriön Koululla on väliä -tutkimushankkeelle myöntämää 2,1 miljoonan euron tutkimusrahaa.

Myös kyseisen hankkeen rahoitus on saatu kilpailuttamatta. Outoa on sekin, että opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.) ei aluksi ollut tietoinen koko hankkeesta, vaikka summa on huomattava.

Kolmen yliopiston yhteinen hanke näyttäisi saaneen rahansa tiskin alta. Päätös rahoittamisesta on syntynyt vain kahdessa viikossa (A-Studio 8.4.). Siinä ajassa ei ehdi hankkia tiedeyhteisön lausuntoja hankkeen tieteellisyydestä ja yhteiskunnallisesta painoarvosta.

Molemmissa tapauksissa hiertää se, että niistä on jäänyt pois tiedeyhteisön vertaisarviointi tutkimushankkeiden merkittävyydestä. Rahoituksen myöntämistavat sotivat siis tiedeyhteisön käytäntöjä vastaan. Kyse ei ole vain kateellisten kyyläyksestä vaan tieteellisen tiedon tason arvioinnista.

Tutkimusrahoitukset ovat tavallisesti rankasti kilpailtuja ja siksi epäilyt välistävedosta syystäkin tuohduttavat. Tiukan menokurin aikana rahan jakaminen tiskin alta ärsyttää myös tavallisia ihmisiä – ei vain tiedeväkeä.

Sinänsä on hyvä, että hallitus on kiinnostunut hankkimaan tutkimustietoa poliittisen päätöksentekonsa tueksi.

Tieteeltä aiheellisesti vaaditaan soveltavaa tietoa, jotta sitä voidaan käyttää yhteiskunnan yleiseksi hyväksi. Tutkimustietoa ei pidä piilottaa norsunluutorneihin vaan ottaa käyttöön.

Hallituksen pyrkimys on siis oikea, mutta toteutus ja lähtökohta väärä: hallitus ei voi jakaa tutkimusrahaa oman kiinnostuksensa ja innostuksensa perusteella. Jos se näin tekee, kyse on pikemminkin poliittisten ajatushautomojen tukemisesta.

Koululla on väliä -hankkeessa ei ole kyse ajatuspajasta, mutta Himasen tapauksessa ajatukselta ei ole voinut välttyä.

Poliittisissa ajatushautomoissa ei sinänsä ole mitään väärää. Niillä on oma paikkansa, mutta niiden tuloksia ei pidä sekoittaa tieteelliseen tietoon.

Hallitus on ilahduttavasti osoittanut kiinnostusta tieteellistä tietoa kohtaan. Yliopistot tuottavat laajasti eri aloilta korkeatasoista tutkimustietoa ja lisää tulee – kunhan vain rahoitukset ovat kunnossa. Jo saatavilla olevan tiedon soisi myös päätyvän hallituksen käyttöön.