Tiedettä, huijauksia ja salailua

Tiede ja huijaus on ikävä sanapari. Siinä on samaa kuin urheilussa ja dopingissa. Suoritusta parantavien aineiden käyttö on ollut urheilun lieveilmiö kilpaurheilun historian ajan.

Doping yleistyi urheilussa rahapalkintojen ja rahan roolin kasvaessa. Mitä suurempia rahoja urheilusta voi voittaa, sitä houkuttelevammaksi väärät keinot ovat tulleet. Sama pätee tieteessä.

Helsingin yliopiston dosentti Hannu Savolainen kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin lääketieteen petoksista Suomen Kuvalehteen (25.3.). Eikä lääketiede ole yksittäinen musta saareke tieteen alalla.

Savolainen kertaa norjalaisen Jon Sudboenin tapauksen. Hän kirjoitti suusyövästä arvostettuun englantilaiseen Lancet-lehteen. Sudboen oli tehnyt tutkimuksen 13 maineikkaan eurooppalaisen syöpälääkärin kanssa.

Jälkeenpäin selvisi, että tutkimus oli huijaus. Tutkimuksen aineistona käytettyä Norjan kansanterveyden laitoksen tiedostoa ei tutkimusaikana ollut edes ollut olemassa.

Toisessa tapauksessa yhdysvaltalainen vanhenemisen huippututkija Eric Poehlman oli kerännyt 12 miljoonan dollarin rahoituksen ja hänen tutkimussarjansa The Longitudinal Study of Ageing oli klassikon asemassa. Sitten selvisi, että tutkimuksessa mainittuja potilaita ei ollut olemassa.

Savolainen siteeraa Yhdysvaltojen terveysviraston 3 000 tutkijalle tekemää kyselyä. Sen mukaan kolmasosa tutkijoista oli muuttanut tuloksiaan.

Kun vastaava kysely tehtiin koulutuksessa olevien biotieteilijöiden joukossa, puolet heistä hyväksyi tutkimustulosten muuttamisen apurahojen toivossa.

YLIOPISTOMAAILMASSA on menossa murros. Yliopistot itsenäistyvät valtion tiukasta budjettiholhouksesta aikaisempaa vapaammiksi taloudeltaan.

Rahan merkitys yliopiston sisäisessä elämässä korostuu. Hyvin taloutensa hoitavat yliopistot saavat pitkällä aikavälillä kilpailuetua huonommin taloutensa kanssa onnistuviin verrattuna. Tämä on tervettä kehitystä.

Yliopistot tulevat kilpailemaan entistä enemmän keskenään. Ja ne hakevat itse suoraan kansainvälisiä asemia. Yliopistojen taso varmasti nouseekin edelleen Suomessa.

KÄÄNTÖPUOLENA voi olla rahan ja kilpailun ylikorostuminen. Tutkijat ja laitokset kilpailevat koko ajan muun muassa julkaisumäärillä.

Kun kansainvälisten julkaisujen määrä on tärkeä tulosmittari, julkaisuja tehtaillaan väärilläkin keinoilla.

Myös yliopiston sisällä tapahtuu eriarvoistumista. Professorien palkat olivat ennen taulukoissa, mutta pian palkoissa on suuria eroja. Kärkiprofessoreiden palkat nousevat nopeasti.

Ainakin yliopiston johdon palkat paranevat. Aiemmin toki alipalkatun rehtori Aino Sallisen palkka nousi 60 prosenttia samaan aikaan kun yliopisto kiertää hattu kourassa pyytämässä maakunnan ihmisiltä ja yrityksiltä lahjoituksia.

Palkankorotuksen ajoitus oli huono. Siksi kai yliopisto pyrki sitä salailemaan. Salailutieteiden tyyssija on yliopistolle huono imago.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen päätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.