Tietämättömän ihmisen hyväksikäyttöä

Suomeen ovat yleistymässä muualta maailmasta niinsanotut senttihuutokaupat. Huudettavat tuotteet ovat lähinnä viihde-elektroniikkaa, autoja, moottoripyöriä, matka- ja tavaratalolahjakortteja - tai kyseiseen senttihuutokauppaan oikeuttavia huutopaketteja.

Ideana on huutaa tuotteita niin, että korottaa voit kerrallaan sentillä.

Sen jälkeen kello käy tuotteen kohdalla esimerkiksi minuutin tai viisi minuuttia, ja jos sen aikana ei ole tullut uusia huutoja, saat lunastaa tuotteen huutamallasi hinnalla.

Ulkomaiset Zebido ja Bidster ovat avanneet suomenkieliset sivunsa.

Niissä on hieman erilainen toimintamalli: alin ainoan tarjouksen tekijä voittaa.

Kotimaisista Fiksuhuuto on saavuttanut vahvimman jalansijan muutaman kuukauden iästään huolimatta. Verrokkeina ovat samalla toimintaperiaatteella huudattavat HuutoHeikki ja Kakusuu.

Huutaa voi joko tekstiviestillä tai rekisteröitymällä ja ostamalla huuto-oikeuksia. Tekstiviestin hinta vaihtelee, mutta on suunnilleen 1,8-1,9 euroa per viesti.

Huutopaketeissa päästään halvimmillaan 0,5-0,85 euroon per huuto, mutta silloin on pitänyt ostaa sata tai 200 huutoa kerralla.

WINCAPITAN KALTAISESTA pyramidihuijauksesta ei ole kyse, mutta ihmettelen suuresti Ylen viikko sitten esittämää, kritiikitöntä juttua Fiksuhuudosta ja sen taustahahmoista.

On varmaa, että lainoppineet ja virkavalta joutuvat pian ottamaan kantaa senttihuutokauppojen laillisuuteen, sillä kyseessä on ymmärtämättömien ihmisten rahastus ja peliongelmaisuuden lisääntyminen.

Tekijöilleen liikeidea on loistava, jos ahneus pysyy laillisuuden rajoissa. Huutokaupassa on myynnissä esimerkiksi 1 500 euron arvoinen plasma-TV, joka menee kaupaksi hintaan 120 euroa. Silloin huutokaupan pitäjä on ansainnut huudoilla moninkertaisesti television hinnan: 120 euroon tarvitaan 12 000 sentin korotusta. Jokainen korotus voidaan arvioida keskihintaisesti noin 90 sentiksi (voi olla jopa alakanttiin), joten television "myynnistä" on tullut rahaa sisään 10 800 euroa. Sen lisäksi tietysti vielä tuo huutohinta 120 euroa.

Ajatellaanpa, että myisin 500 euron setelin senttikorotuksilla. Jokainen huuto maksaisi euron ja joutuisin luopumaan setelistä hintaan 32 euroa.

Olisin saanut huudoista 3 200 euroa eikä yhtään harmittaisi setelin "myyminen" 32 eurolla...

ERÄS TIETOKONENÖRTTI tunkeutui viikko sitten Fiksuhuudon sisälle nähdäkseen korotusten sisäisen rakenteen. Tästä oli keskustelua Arvopaperi-lehden nettikeskustelupalstalla, jonne hän toi todisteet huutojen käyttäytymisestä.

Kun samat nimimerkit huusivat televisiota monen sadan huudon voimin, tai korottivat jopa omia tarjouksiaan, nousee vahva epäily huutojen manipuloimisesta. Jos senttihuutokaupoissa järjestäjät käyttävät robottia hinnan ja huutojen määrän hilaamiseen ylös, ollaan jo laittomuuksissa.

Tavallisella leikkiin osallistuvalla hölmöllä kun ei ole mitään mahdollisuutta tietää, mitkä nimimerkit ovat oikeita henkilöitä ja mitkä robottisäikeen generoimia valehuutoja.

Laittomuudesta ei ole vielä juridista näyttöä, mutta mahdollisuus huijaamiseen on suuri. Senttihuutokauppaan osallistuminen ei voi siis millään logiikalla kannattaa. Jossakin vaiheessa oikeiden huutajien innostus lopahtaa, mutta sitä ennen senttihuutokauppojen järjestäjät ovat saaneet kunnon katteen alkusijoitukselleen.

Bisnesmiesten liikeideoiden nerokkuudella ja tavallisten ihmisten hölmöydellä ei ole ylärajaa, sen tämäkin liikeidea on osoittanut.

Kirjoittaja on Karjalaisen taloustoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.