Tietoa, iloa ja naurua

Mikä on Suomen toiseksi suurin kirkkokunta?

Tampere.

Buahahaa. Kilpailijan vastaus Heikoimmassa lenkissä oli niin hieno, että ei mitään rajaa. Ohjelman viihdearvo pohjautuu juuri näihin paineen alla lausuttuihin aivopieruihin, joiden ilmoille päästäjä voi vain pyöritellä itsekin silmiään älyvapaan tokaisunsa kunniaksi.

Kun ohjelmaa on taas vuosien tauon jälkeen esitetty uusin voimin, hiljalleen palautuu mieleen, että eiväthän kisaajat oikeasti ole niin uhvetteja kuin miltä vaikuttavat. Kilpailun luonne vaan vetää oikosulkuun aivot sekä artikulaation.

Lopputulos on se, että vain kovahermoisin kaveri pääsee edes jotenkin pätemään, eikä koko suvun tarvitse hävetä seuraavaan jouluun asti. Muilla saattaa olla kotiinpaluun kanssa kohtuullisen hiljaista.

Koska tietokilpailut ovat nousseet nyt uuteen suosioon, kotisohvilla saadaan nauttia entistä enemmän paremmuuden tunteista.

Kun kansan hurmannut Antti veti 60 000 euroa miljonäärishöystä, netti pullisteli omakehuista, joissa paukuteltiin henkseleitä, että olisinpas tiennyt seuraavankin urheilukysymyksen. Helppo. Kuului yleissivistykseen. Isäntäkin tiesi. Joopa joo. Monikohan näistä tietäjistä oli osannut ne edelliset kysymykset.

Onneksi sentään suuri osa oli oikeasti ilahtunut symppiksen tietäjän puolesta.

Se kai vaikeinta onkin, olla onnellinen toisen puolesta. Paljon helpompaa on vain purskahtaa nauruun, jos Tampere onkin Suomen toiseksi suurin kirkkokunta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.