Tikkuista paikallispolitiikkaa

Eräs äänekoskelaispoliitikko syytti puhelinkeskustelussamme mediaa siitä, että se kertoo kaupungin keskeneräisistä päätöksistä liian aikaisin, jopa ennen kuin nuijaa on isketty pöytään.

Osa syytöksestä on totta ja olen siitä jopa ylpeä kaikkien meidän vallan vahtikoirien puolesta. Media todella kertoo asioista usein jo silloin, kun niistä ei ole vielä tehty päätöksiä. Ihan tahallaan.

Median ryökäle jopa saa eri lautakuntien, kaupunginhallituksen ja -valtuuston listat käsiinsä etuajassa ennen kokousta, kuten kuka tahansa. Listat löytyvät julkisina Äänekosken kaupungin nettisivuilta.

Haiskahtaa vahvasti demokratialta.

Median työtä on kertoa vireillä olevista asioista. On tärkeää, että äänestäjät miettivät, josko ne päätöselimiin valitut äänenkannattajat puhuvat sitä kieltä, mitä äänestäjä on toivonut ja olettanut. Pitääkö päättäjä kiinni periaatteistaan? Antaako hän toisinaan periksi järjelle, vaikka on tullut tunteella luvanneeksi äänestäjälle muuta?

Äänekoskella päätöksenteko on näyttänyt sivusta seuranneen silmin tikkuiselta. Media ei näe kaupunginhallituksen kokouksien sisältöä kuin päätösten kautta, joten voi vain arvata, mitä pitkissä kokouksissa on tapahtunut. Varmaa on, että eripuraa tai vähintään värikästä puhetta on riittänyt.

Vs. kaupunginjohtaja Matti Tuononen kertoi hiljan ilahtuneena, että nyt päätöksenteko tuntuu sujuvan. Asioita ei jätetä pöydälle entiseen malliin.

Mutta äänestyksiä riittää. Laskin pikaisesti, että marraskuun alkupäiviin mennessä kaupunginhallituksen päätös on syntynyt äänestyksellä 16 kertaa.

Tuonosen iloon on helppo yhtyä, sillä tätä on odotettu. Olen siitä ensisijaisesti iloinen äänekoskelaisena, enkä toimittajanakaan saa väreitä siitä, etten voi kertoa kuin sen, että asia jätettiin pöydälle. Sehän tietää sitä, että samaan asiaan palataan pian uudestaan ja äänekoskelaiseen tapaan useasti.

Vaan eikö ole jo aikakin parantaa tahtia? Hallitus ja valtuusto ovat ehtineet harjoitella päätöksentekoa nykykokoonpanolla jo pian kaksi vuotta ja seuraaviin vaaleihin on vielä saman verran aikaa, jopa enemmän, jos kuntalaki uudistuu.

Suoraan sanottuna äänekoskelaisesta päätöksenteosta on uhannut hetkittäin tulla farssi ilman lopun naurua, sillä loputon veivaaminen saa hymyt hyytymään.

Väsytystaistelua on käyty esimerkiksi Länsiportin ja Hirvaskankaan koillisen sektorin kaavoista, Painotalon katsomosta, Hankalan määräalan etuosto-oikeudesta ja Kirppulan vesiosuuskunnasta.

Nyt joku voi tietenkin sanoa, että helppohan se on arvostella, tule itse päättämään. En halua. Jos haluaisin, olisin jo ollut ehdolla.

Arvostan niitä, jotka haluavat panna aikaansa ja energiaansa peliin, tutkia iltakaudet asioita ja istua kokouksissa, vastata kansalaisten kysymyksiin, vääntää ja nieleskellä kiukkua. He ovat halunneet heittäytyä tuleen kritiikin uhallakin. Vapaaehtoisesti.

Olen nähnyt läheltä, kuinka paljon aikaa yhteiset asiat vievät. Sitä ilmentää veljeni vuosia sitten äidillemme antaman äitienpäiväkortin teksti: ”Kahvin ja pullan sinulle toisin, jos vain joskus kotona oisit.”

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.