Timo Soini on suomalaisuuden Milli Vanilli

Rapeat 80 vuotta sitten "isänmaalliset tahot" riisuivat Lapualla punaiset paidat Jumalaa ja Mannerheimia rienaavien kommunistien päältä. Riisuminen oli sananvapausrikos, jonka silloinen valkosävytteinen ilmapiirimme siunasi.

Sodista ja kylmästä sodasta selvinnyt Suomi on vasta viime vuosikymmeninä harjoitellut sananvapautta. Kasvoin arvostamaan sananvapautta korkeimpana demokratian arvona, mutta seitsemän vuotta sitten tekaisin lapuanliikkeet ja syyllistyin vakavaan sananvapaudenriistoon.

Vinttini musteni, kun pari historiatonta oppilasta saapui historiantunnilleni White Power -paidoissaan. Ajattelua edeltävä primitiivireaktioni oli pakottaa pojat verhoamaan valkoinen ylivaltansa toppatakeilla.

Rauhoituttuani noin vuotta myöhemmin aloin viileämmin arvioida sananvapauden ja rasismin kiikkerän vaakakupin avainkysymystä: pitääkö suvaitsemattomuutta suvaita? Suomen totaaliseen valkopesuun pyrkinyt Lapuan liike ei suvainnut vastustajiaan, mitä en edelleenkään voi suvaita, mutta tutkijana voin ymmärtää lapualaisten huolia ja motiiveja.

Olenkin taipumassa kannalle, että äärisuvaitsemattomuuttakin on ensin suvaittava ja vasta sitten on esitettävä vastaväitteet, jos jaksaa tai haluaa. Piilosuvaitsemattomuus ja -rasismi ovat salakavalimpia vihulaisia, joita on hutkittava että tuntuu.

Viimeaikaisessa maahanmuuttokeskustelussa eniten on suivauttanut asenteiden koventuminen hädänalaisimpia maahanmuuttajia, pakolaisia kohtaan. Koventunutta mielipideilmastoa yököttävästi myötäilevät poliitikot ovat liikuttavan huolestuneita "elämänmuodostamme".

Sukka-Urpilaisen "maan tapa" -lausunto kannattaa suhteuttaa poliitikkojen käsitykseen maan tavasta, mikä tarkoittaa järjestäytynyttä korruptiota. Yllyttikö Jutta Urpilainen maahanmuuttajia siis vilunkiin ja sitten vetoamaan muistamattomuuteen?

Maahanmuuttokriitikot vetoavat suomalaisuutta etsiessään historiaamme.

Mietitäänpä siis kymmeniätuhansia suomalaispakolaisia, jotka Ruotsi otti syksyllä 1944 saksalaissaappaista asumaan korvauksetta mailleen ja nauttimaan elintasostaan. Eikö nyt ole meidän vuoromme?

Perussuomalaisten (netti)aktivistit ovat avoimesti mamu-vastaisia.

Heidän linjansa käy venkoilematta ilmi. Persuilla ei kuitenkaan ole arvoistaan johtajaa. Suomalaisen harvainvallan ilmentymä Timo Soini pitää puoluetta yksinvaltaisessa otteessaan ilmoittaen samalla, ettei ota vastuuta kannattajiensa mielipiteistä. Äänet kyllä kelpaavat.

Brysselin elintasopakolainen, seteliselkärankainen Soini kuppaa vain huonojen järjestelmien eduissa, ilman minkään valtakunnan vastuuta. Onko se suomalaisuutta, että suomalaisuutta korostava Soini käyttää hyväkseen suomalaisten ulkomaalaispelkoja, mutta väittää vastustavansa rasismia.

Kaksihaaraisella kielellä puhuva Soini on suomalaisuuden Milli Vanilli.

Kirjoittaja on Suomen poliittisen historian tutkija ja Keskisuomalaisen avustaja.