Titteli meni oikein ja vielä hyvään hintaan

Minna Kauppi on melkoinen tyyppi. Juuri ennen odotettua Vuoden urheilijan valintaa hän julkaisee kotisivuillaan värikkään sarkastisen kirjoituksen, jossa hän ilkamoi niin valinnan tekeville urheilijatoimittajille, oman hienon lajinsa vähättelijöille kuin itselleenkin. Ja tietysti koko äänestykselle yleensä.

"Tänä vuonna muissa lajeissa porukka kuitenkin ryssi sen verran pahasti, että jopa köykäsellä MM-kultsilla saattaa ratsastaa parrasvaloissa", Kauppi kirjoittaa.

Oikeassahan Kauppi oli. Vuoden urheilija hänestä ensimmäisenä suunnistajana tuli.

Mutta. Eihän titteli missään alennusmyynnissä ollut.

Ai ette usko. Mietitäänpä hetken sopivia valintakriteerejä.

Kriteeri 1: Menestys. Siitähän kaikki lähtee. Olympiakulta, maailmanmestaruus, EM-kulta. No eipä pitäisi olla Kaupin kohdalla epäselvyyttä. Henkilökohtainen maailmanmestaruus ei-olympialajissa on parasta mitä voi saavuttaa.

Kriteeri 2: Lajin kansainvälinen taso. Tätä ei yleisesti ole vieläkään ymmärretty. Suunnistus mielletään usein yhä Pohjoismaiden lajiksi. Se aika on mennyt aikoja sitten. Globaaliksi eurooppalaisten valtalajia ei vieläkään voi sanoa, mutta silti MM-kisojen 10 parhaan listalla voi olla suunnistaja kymmenestä eri maasta. Ja välttämättä kymmenen joukossa ei ole yhtään pohjoismaalaista.

Monet toimittajat rajaavat kriteerit näihin. Ja silloin alkaa keskustelu siitä, onko 40 parhaan listalle noussut Jarkko Nieminen kovempi urheilija kuin pienemmän lajin maailman paras. Kahden toimittajan mukaan Nieminen oli vuoden 2010 paras suomalaisurheilija. Ymmärrän heidänkin ajatuksensa oikein hyvin.

Mutta olisiko vielä muita kriteereitä?

Kriteeri 3: Menestykseen tarvittavan työn määrä. Joissain lajeissa huipulle on helpompi tai ainakin nopeampi tie kuin joissain toisissa. Kestävyyslajit ovat tästä paras esimerkki. Kauppi on suunnistajaksi poikkeus, sillä hän nousi kansainväliselle huipulle melko nuorena. Se kertoo vain hänen valtavasta lahjakkuudestaan. Maailman ehdottomaan kärkeen hänkin silti tarvitsi vuosien työn.

Kriteeri 4: Menestykseen vaadittava apu muilta. Tai siis avuttomuus. Joku urheilija tarvitsee menestykseensä sopivat tuulet, joku toinen ylivertaiset sukset ja joku kolmas onnea siinä vaiheessa, kun tuomarit asettelevat huipputasaisia urheilijoita järjestykseen. Suunnistuksessakin on ulkoisia tekijöitä, sillä kilpailijat saattavat kohdata toisiaan metsän suojassa tai kartantekijä on voinut tulkita maaston hieman omaperäisesti. Joka tapauksessa kisan yleensä voittaa absoluuttisesti sen päivän paras suunnistaja. Se, joka on selvittänyt radan lähdöstä maalin nopeimmassa ajassa.

Kriteeri 5: Saavutuksen harvinaisuus tai yllättävyys. Tätä kriteeriä Kauppi ei täytä. Hän ei voita maailmanmestaruutta yllättäen. Mutta ei se ole hänen vikansa.

Mietitäänpä vielä edellä mainittuja kriteereitä. Kauppihan täyttää ne loistavasti. Niin muuten olisi täyttänyt Laura Lepistökin. Ja Peetu Piiroinen, Sari Multala, Antti Niemi ja monet muut.

Ai että Vuoden urheilijan titteli alennusmyynnissä? Älkää viitsikö.

Kaiken lisäksi titteli meni vielä oikeaan osoitteeseen. Aina niin ei ole käynyt.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.

Uusimmat

Kolumnit

Kolumni: Frozen II: Kysymyksiä ja vastauksia

Lyhyet

Kulttuuri osana vanhuuden arkea

Kolumni: Pikaliima paikkaa kevään vauriot

Suhteellisuudentajua parisuhteeseen

Sprintti vahvisti asemaansa

Lyhyet

Kolumni: Kulutusluottoja markkinoidaan moraalittomasti

Kolumni: Älä ainakaan kirjoita tästä kolumnia

Sami etsii paikkaansa perheessä ja koulussa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.