Tiukka vääntö presidentin asemasta ja maahanmuutosta

Politiikan keskiöön nousevat keväällä perustuslain tarkistus ja maahanmuuttopolitiikka vaikeutuvien talous- ja työllisyysongelmien ohella.

Vahvat voimat haluavat siirtää tasavallan presidentin vallan pääosin pääministerille ja valtioneuvostolle. Ulkopoliittisessa päätöksenteossa valtioelinten yhteistoiminnasta halutaan eroon ja puolustusvoimien ylipäällikkyys kyseenalaistaa.

Presidentin virkanimitysoikeutta ja osuutta lainsäädäntöprosessiin halutaan karsia. Presidentistä tulisi "kunniamerkkien ja arvonimien jakaja". Aiemmin vasemmisto halusi riisua presidentin vallasta, mutta nyt tähän on pyrkinyt oikeisto ja osin keskusta.

Koko ulkopolitiikkaa ei ole viisasta alistaa EU:lle, mistä erityisesti oikeistossa on unelmoitu. Venäjä, USA, Kiina, Intia ja monet muut valtiot ovat meille yhä tärkeämpiä niin poliittisesti kuin taloudellisesti. Näihin valtioihin, joista useimmissa korkein poliittinen johto määrää myös kauppapolitiikasta, presidentti on tärkeä yhteyksien rakentaja. EU ei eduistamme huolehdi.

PRESIDENTTI vakauttaa myös sisäpolitiikkaa. Tärkeimmissä nimitysasioissa presidentti hillitsee puoluepolitikointia. Presidentin osuus lainsäädäntöprosessissa, vaikkakin vain muodollisena lakien vahvistajana, ennaltaehkäisee ylimpien valtioelinten vastakkainasettelua. Puolustusvoimien ylipäällikkyys sopii hyvin presidentille ja huonosti puoluepoliittisesti aktiiviselle puolustusministerille.

Eduskunta vahvistaa helmikuussa nykyisen perustuslakimme perusteella, että Suomea edustaa Eurooppa-neuvostossa pääministeri. Ns. lautasongelma saa ratkaisun. Presidentti vaikuttaa ulkopolitiikkamme kantojen muodostamiseen, vaikka ei istu itse kokouksissa. Tämä on hyvä malli. Herääkin kysymys, kokevatko nykyiset hallituspuolueet kansan suoraan valitseman, ulkopolitiikkaa linjaavan ja ylipäällikkyyden omaavan presidentin liian vahvaksi, kun EU rakentaa omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa vai kummitteleeko taustalla Nato-ratkaisu?

Eduskuntavaaleissa 2007 äänestysprosentti oli vain 67,9. Presidentinvaalin toisella kierroksella 2006 se oli peräti 77,2. Tämäkin osoittaa, että presidenttiä pidetään tärkeänä instituutiona. Tutkimusten mukaan kansa haluaa, että presidentillä on valtaoikeuksia. Jos presidentin vallan leikkaamista ajavat puolueet saisivat tahtonsa läpi, seuraavalla presidentillä ei juurikaan olisi todellista valtaa eikä myöskään arvovaltaa. Vallattoman presidentin valinta suoralla kansanvaalilla olisi turhaa ja kallista äänestäjien vaivaamista. Ehdokkaiksikin suostuisivat todennäköisesti vain pintajulkkikset.

OLEN perustuslain tarkistamista valmistelevan ns. Taxellin komitean jäsen. Lähipäivinä näemme komitean työn tulokset. Jos hallitus antaa eduskunnalle esityksen perustuslain muuttamisesta, presidentin asemasta tulee eduskuntavaalien yksi teema. Katson, että presidentillä on syytä säilyttää valtaa niin ulko- kuin sisäpolitiikassakin. Raskaasti työllistetystä pääministeristä ei ole tarpeen tehdä mitään "yksinvaltiasta".

EU sai Lissabonin sopimuksella oman presidentin ja ns. ulkoministerin. Henkilöt korkeisiin tehtäviin valitsi jäsenmaiden suljettu päämiespiiri salaisen kabinettipelin päätteeksi. Esimerkiksi Suomen eduskunnalla ei ollut osaa EU:n superjohtajien valinnassa puhumattakaan, että kansamme olisi voinut siihen vaikuttaa. Onneksi kansamme saa vielä valita oman presidentin ja eduskunnan.

Lissabonin sopimus siirsi jälleen uutta päätösvaltaa unionin ylikansallisille toimielimille, joissa päätökset tehdään pääsääntöisesti erilaisilla enemmistöillä. Yhä enemmän saamme päätöksiä, jotka ovat meille sopimattomia ja jopa vahingollisia. Esimerkiksi maatalouspolitiikka siirtyi EU-parlamentin budjettivaltaan. Kotimainen elintarvike- ja maatalous, joka tulee kaikissa oloissa turvata, on arvaamattomissa käsissä.

Maahanmuuttopolitiikasta tulee myös eduskuntavaalien teema. Maahanmuuttoa tulee kontrolloida. Muuttajille ei tule antaa parempaa taloudellista ja muuta asemaa kuin on muissa EU- ja Pohjoismaissa tai omilla kansalaisillamme.

Hallittu ja tiukka maahanmuuttopolitiikka ei saa olla epäinhimillistä. Ihminen on aina arvokas ja turvan ansaitseva, mutta sinisilmäisyys ei ole kenenkään etu. Vainottuja ja kärsiviä tulee auttaa ja suojella ensi sijassa mahdollisimman lähellä heidän kotiseutujaan. Se on tehokkainta ja edullisinta.

Kirjoittaja on kristillisdemokraattien kansanedustaja Keski-Suomesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.