Todellisuus on amatööreille

Aika usein kirjoitan lehteen sanaparin ”perustuu tositapahtumiin”, enkä oikein tiedä miksi. Se että tv-sarja tai elokuva perustuu tositapahtumiin, ei tee siitä mitenkään mielenkiintoisempaa. Mutta ehkä jotkut lukijat ajattelevat asiasta toisin ja siksi jatkan sanaparin käyttämistä.

”Perustuu tositapahtumiin” ei sinällään kerro katsomiskokemuksesta yhtään mitään. Sen olemme toki oppineet, että ”perustuu tositapahtumiin” -tv-elokuvat ovat harvinaisen täynnä kliseitä. Draaman huono taso perustellaan sillä, että näin todellakin tapahtui. Huono perustelu.

”Perustuu tositapahtumiin” on niin ympäripyöreä ilmaisu, että sillä ei ole käytännössä mitään informaatioarvoa. ”Tositapahtumat” voivat olla vain yhden sekopään käsitys asiasta. Huuhaa pysyy huuhaana, vaikka joku uskoisi siihen vilpittömästi. Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä, vaan ei omiin faktoihinsa.

Tai sitten todellisuuspohjaa on hyvin vähän. Koskaan kukaan ei kerro, että ”perustuu enintään 40-prosenttisesti tositapahtumiin”. Rehellisimmät tunnustavat, että viihdetuote on saanut inspiraationsa tositapahtumista. Tällaisella tiedolla ei ole mitään merkitystä katsojan kannalta, mutta ainakaan se ei ole valehtelua.

Todellisuus on yliarvostettua ja yleensä aika tylsää. Itse pakenen todellisuutta 1–8 tunnin ajan päivittäin. Jos en niin tekisi, sekoaisin viikossa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.