Toimittajat ovat nössöjä

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) sähköposteista käynnistyneen Yle-kohun aikana on kysytty, onko Suomessa sensuuria.

Yleisin vastaus on: ei. Suomalaisen median sananvapaus on valittu Toimittajat ennen rajoja -järjestön toimesta jo vuosia maailman parhaaksi. Turvallisuudesta ei tarvitse olla huolissaan, vaikka arvostelisi vallanpitäjiä kuinka tiukasti. Muutamaa äkäistä sähköpostia kovempi sisällöllinen painostus on äärimmäisen harvinaista. Itse olen törmännyt 16 vuoden työurani aikana sellaiseen alle kymmenen kertaa.

Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Jos ulkopuolinen sensuuri on vähäistä, niin aika moni toimittajista tai toimituksista syyllistyy itsesensuuriin. Toisinaan minäkin.

Itsesensuurin huomaa, kun kuuntelee toimittajien keskustelua vapaa-ajalla. Se on usein täynnä kiinnostavia yksityiskohtia tai taustatietoja, joita ei ole paljastettu lukijoille tai kuulijoille. Lisäksi kuohuttavimpien aiheiden, kuten maahanmuuton, uskonnon ja valemedioiden käsittelyä tunnutaan joskus välttelevän.

Itsesensuuriin on monia syitä, mutta merkittävin lienee se, että Suomi on pieni maa. Toimittajat haluavat elää tavallista elämää, pitää ovet auki joka suuntaan ja huolehtia verkostoistaan. Varotaan leimautumista, ärsyttämistä, hankalan tyypin mainetta tai nettiraivoa.

Enkä tiedä, voiko toimittajia syyttää itsesensuurista. Jos kriittiset jutut aiheuttavat verkostojen rikkoutumista tai henkilöön kohdistuvaa nettiraivoa, ehkä kansa on ansainnut nössöt journalistit.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.