Toisen maailman ääniä

Olemme viime päivinä surullisina seuranneet uutisia terrori-iskun kohteeksi joutuneesta Tukholmasta. Pariisi, Bryssel, Nizza, Berliini, Lontoo, Pietari, Tukholma. Eurooppaan on muodostunut synkkä kehä.

Tukholmassa menetettiin neljä ihmishenkeä tuon mielettömän teon seurauksena, joukossa yksi lapsi. Loukkaantuneiden joukko nousi suureksi ja tuhannet lähistöllä olleet kokivat järkyttäviä hetkiä.

”Katsokaa, mitä Ruotsissa tapahtui, kuka olisi uskonut”, twiittasi pari kuukautta sitten Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump. Silloin ei tosin ollut tiedossa terrori-iskuja tai muita dramaattisia aiheita presidentin tokaisulle.

Moni saanee nyt lisää pontta tämän kaltaiseen päivittelyyn. Esiin nousee äänenpainoja, joissa vaaditaan vastaamaan kovaan kovalla, sulkemaan rajat maahanmuutolta, kiristämään linjauksia oleskelulupien suhteen ja karkottamaan ilman papereita maahan jääneet.

Enpä paljon yllättynyt iskun jälkeen saamastani viestistä: ”Vieläkö kirkko tahtoo suojella karkotettavaksi määrättyjä?”

”Katsokaa, mitä Ruotsissa tapahtui, kuka olisi uskonut”. Trumpin sanat saivat terroriteon jälkeen myös aivan uuden sisällön. Saimme nähdä tuhansien ihmisten kokoontuvan Tukholmassa Sergelin torille hiljentymään tapahtuneen vuoksi ja kunnioittamaan uhrien muistoa.

Ihmisten mukanaan tuomista kukista syntyi kukkameri. Suuri sydämen muotoinen ilmapallo nousi väkijoukon yläpuolelle. Kokoontuminen alkoi rakkauden ja huolenpidon julistuksella.

Väkijoukko halusi vaalia realiteettien synkkyyden keskellä toivoa avoimesta maasta, jossa vihaan ei vastata vihalla, vaan lempeydellä. Maasta, jossa eri kulttuureista ja myös uskonnoista tulevat ihmiset haluavat ja voivat elää yhdessä. Surun ja pelon keskelle nämä eleet olivat kuin ääniä toisesta maailmasta.

Ruotsin tapahtumien valossa varmasti aiheellisesti tarkastellaan olemassa olevia realiteetteja myös omassa maassamme. Viranomaiset tarvitsevat riittävästi voimavaroja turvallisuusuhkien torjuntaan.

Maahanmuuttoviranomaiset ja poliisi saanevat Ruotsin terrori-iskun vuoksi osakseen annoksen lisää ymmärrystä toiminnalleen vaikeissa tilanteissa.

Keskustelu turvapaikanhakijoiden oleskelulupien myöntämisestä ja paperittomien palautuksista on ollut viime viikot hyvin kärjistynyttä. Asetelma eri näkemysten kesken tuskin rauhoittuu, kun moni kielteisestä päätöksestä tehty valitus hylätään eri oikeusasteissa.

Tällä hetkellä monien päätöksiin pettyneiden kokemus on sellainen, että viranomaiset eivät riittävän avoimesti ja johdonmukaisesti perustele kielteisiä ratkaisujaan.

Vaikka meidän tulee antaa tukeamme viranomaistoiminnalle ja ymmärtää, että paljon turvapaikanhakijoiden palautuksiakin joudutaan tekemään, on meillä kyllä opittavaa myös ruotsalaisten osoittamasta sydämellisyydestä.

Liityn niihin, jotka toivovat hyväksyvämpää yleislinjaa oleskelulupien myöntämiseen. Etenkin on syytä edellyttää viranomaisilta inhimillisempää harkintaa monissa yksittäistapauksissa.

Hyvin vaikeasti ymmärrettäviltä tuntuvat sen kaltaiset perustelut hylkääville päätöksille, että hengenvaara kyseisen henkilön kotimaassa on todellinen, mutta ei ole varmuutta toteuttaako tappouhkauksia lausunut taho aikeensa.

Ruotsin kukkameressä ja lempeästi lepattavissa kynttilöiden liekeissä voi nähdä heijastuksia toisesta tapahtumasta, johon näinä päivinä maailman katseet kohdistuvat.

Getsemanen puutarhassa Jeesus kielsi oppilaitaan turvautumasta väkivaltaiseen puolustautumiseen: ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu”.

Ristillä hän puolestaan rukoili vainoojiensa ja teloittajiensa puolesta: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”. Jeesuksen radikaalin sanoman ja elämän ytimessä on esimerkki vihollisen rakastamisesta ja toisenkin posken kääntämisestä lyöjille.

Pääsiäisen sanoma on korkeinta etiikkaa, mutta samalla myös enemmän kuin vain moraalisia arvoja. Pääsiäisen sanoma on toisen maailman ääni. Täynnä rakkautta ja armoa.

Kirjoittaja on Jyväskylän seurakunnan kirkkoherra.