Toisinkin on ajateltu

Tietokone- ja viestintäteknologioiden yhdentymisen näkyvin ilmentymä lienee tietojemme ”maapalloistuminen”: Julistamme yhteistä, universaalia arvopohjaa ja olemme tuskallisen tietoisia globaaleista ympäristöuhista sekä ratkaisemattomista yhteiskunnallisista ristiriidoista eri puolilla maailmaa, reaaliajassa.

Tuo tietoisuus oireilee eri tavoin. Aikana, jota juuri nyt leimaa erityisesti sotapakolaisongelman räjähtäminen Syyriassa ja mitä hirvittävimpien joukkotuhoaseiden käyttö siviilejä vastaan, kuulemme Suomessakin korkean tason poliittisia vaatimuksia eri kansanryhmiin kohdistuvan kiihottamisen sallimisesta sekä ovien sulkemisesta kertakaikkiaan pakolaisilta.

Ehkä on hyvä silmätä, miten tunnettu maailma määritti itseään tasan 150 vuotta sitten, silloisen yhteiskunnallisen ja viestintäteknologisen murroksen paineissa.

1800-luvun puolivaiheissa maailmaa kuroi yhteen rautateiden ja lennätinverkkojen rakentaminen. Valistuksen aatteet olivat jalostuneet liberalismiksi, jota ajoi uusia teknologioita hyödyntävä, nopeasti kasvava sanomalehdistö. Uudistusmielisyys oli muotia vallan huipullakin: Venäjällä vapautettiin maaorjat vuonna 1861, Yhdysvalloissa mustat orjat vuonna 1862.

Aika tuotti myös entistä tehokkaampia aseita, ja lehdistön ansiosta niiden tuhovoiman kehitys ymmärrettiin paremmin. Krimin sota vuosina 1853–1856 oli ensimmäinen sotakirjeenvaihtajien sota.

Ranskan–Itävallan sodan Solferinon taistelusta (1859) kertonut sveitsiläisen idealistin Jean Henri Dunantin silminnäkijäkirja (1862) osui suurten historiallisten kehityslinjojen leikkauspisteeseen. Kirjasta tuli sensaatio kansainvälisissä älymystö- ja hovipiireissä. Sen innoittamana viisi geneveläistä yksityishenkilöä kokoontui helmikuussa 1863 pohdiskeluun, josta tuli Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ensimmäinen kokous.

”Geneven komitea” päätti lopulta itse kutsua koolle kansainvälisen konferenssin keskustelemaan uusista kansainvälisistä periaatteista. Lokakuussa 1863 avattuun kokoukseen tuli edustajia 16 maasta. Sopimustekstiin päätyi periaate sodanaikaisen lääkintätoiminnan puolueettomuudesta symbolinaan punainen risti valkoisella pohjalla.

Monenkeskinen diplomatia oli tuolloin vielä uutta ja kompromissihakuista. Seuraavana vuonna Sveitsin liittotasavallan kutsuma diplomaattikonferenssi laati sodan laeista Geneven konvention, sopimuksen, joka oli yleismaailmallinen ja johon saattoi liittyä jälkikäteen. Se oli jotain aivan uutta kansainvälisissä suhteissa, tienavaus kohti suuria rauhankonferensseja, Haagin välitystuomioistuinta, Kansainliittoa ja Yhdistyneitä Kansakuntia.

Punaisen Ristin taival maailman tietoisuuteen oli alkanut, mutta järjestön isän tie vei aivan toiseen suuntaan.

Idealismi ja huonot bisnekset olivat syöneet Dunantin omaisuuden. Velkojiaan paeten hän katosi julkisuudesta 30 vuodeksi ja löytyi sensaatiomaisesti vasta vanhana miehenä sveitsiläisestä vanhainkodista. Vuonna 1901 hän jakoi ensimmäistä kertaa jaetun Nobelin rauhanpalkinnon ranskalaisen pasifistin Frédéric Passyn kanssa.