Toisto ei ole pelkästään opintojen äiti

Joidenkin ohjelmien kohdalla sitä joutuu miettimään, että onko niiden jatkuva toistuminen ohjelmatarjonnassa pikemminkin ihmiskoe kuin kanavavalinta. Ihmiskokeessahan on kyse siitä, että ihmistä käytetään tieteellis-teknisessä kokeessa kohdistamalle häneen ärsykkeitä ja tarkkailemalla ärsykkeen vaikutuksia.

Onko jossain korkealla televisiotornissa ryhmä huipputason psykiatreja, jotka seuraavat kauanko kestää ennen kuin kamelin eli katsojan selkä katkeaa. Kuinka monta kertaa voidaan näyttää vaikka Indiana Jonesit, Bondin seikkailut, Komisario Palmun erehdys Vain Elämää -kaudet ja Sinkkuelämää-sarja ennen kuin katsojat kautta maan saavat tarpeekseen. Ja johtaako jatkuva toisto pikemminkin otsasuonen pullistumisesta johtuneisiin joukkokuolemiin vai teitä tukkiviin barrikadeihin.

Itse epäilen jotain näiden väliltä. Tai sitten vain yksinkertaisesti sitä, että perinteiset televisiokanavat kuolevat pois muiden ohjelmatarjoajien alta ja ajankohtaisohjelmat siirtyvät verkkoon. Oikeastaan on jopa pikkuisen kummallista, että Die Hardeja ja Poliisiopistoja tiheään toistavia kanavia edes on enää olemassa.

Sanottakoon vielä lopuksi, että elokuvista oikeastaan vain Tuntemattomalla sotilaalla ja jouluaattona näytettävällä Lumiukolla on sellainen asema kansanperinteessä, että ne kuuluukin toistaa vuodesta toiseen. Jos ne jättäisi näyttämättä olisi tunnelma pilalla ja mieli maassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.