Toki maailman paras maa

On maamme köyhä ja sellaiseksi jää. Näin ajateltiin vuosikymmeniä. Naapurimaa Ruotsi oli hyvinvoiva ja rikas. Pohjolan Hannu Hanhi herätti hiljaista kateutta.

Sotien jälkeen korpien nuoria miehiä ja naisia lähti hakemaan toimeentuloa naapurimaan tehtaista. Volvo, Saab ja SKF antoivat elämän kymmenille tuhansille köyhyyttä pakoon lähteneille.

Yllättäen 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa huomasimme, että elintasomme oli noussut ruotsalaisten tasolle ja jopa ohitse. Se oli ihmeellistä. Köyhästä maasta oli tullut yksi maailman rikkaimmista. Juuri ennen 1990-luvun alun lamaa Suomesta puhuttiin Pohjolan Japanina.

Nokia nousi maailman suurimmaksi matkapuhelinvalmisajaksi. Alkuperäinen kilpakumppani, ruotsalainen Ericsson joutui yhtymään japanilaisen Sonyn kanssa - ja sitten voitimme jääkiekon maailmanmestaruuden (1995).

1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa Suomi alkoi pärjätä maailmanlaajuisissa kilpailukykyvertailuissa. Hyvä koulutus, yritysmyönteisyys ja vakaus nähtiin eduiksi, joista yritykset hyötyvät.

Näistä menestyksistä huolimatta moni suomalainen on pitänyt kotimaataan jotenkin puutteellisena. Koulut ja virastot homehtuvat, työttömyys rasittaa monia ja sosiaaliturvassa on puutteita.

Emme aidosti koe elävämme yhteisössä, joka olisi maailman paras. Asiantuntijat kertovat, kuinka se ja tuo asia on paremmin jossakin muualla . Verot ovat matalammat, sairaalat parempia ja autot halvempia.

MEIDÄN kannattaisi olla aidosti ylpeitä isänmaastamme. Sen todistaa amerikkalainen aikakausilehti Newsweek tuoreimmassa numerossaan.

Lehti listasi maailman parhaat maat asua. Siis maat, joissa on hyvä elää. Lehden selvitys oli melko perusteellinen. Neuvonantajina oli nimekäs joukko tutkijoita.

Maita mitattiin koulutuksella, terveydellä, elämänlaadulla, talouden tehokkuudella ja poliittisella järjestelmän toiminnalla.

Selvityksen pääkysymys oli: Missä maassa tänään syntyvällä ihmisellä on parhaat mahdollisuudet elää terve, turvallinen, kohtuullisen hyvinvoiva ja elämässä etenevä elämä?

Vastaus on Suomessa. Koulutuksessa Suomi oli ykkönen ja elämänlaadussa neljäs. Poliittisen toimintaympäristössä olimme viides ja talouden dynaamisuudessa kahdeksas. Terveydessä olimme sijalla 17. Kokonaispisteet ylsivät kärkisijaan.

Seuraaviksi tulivat Sveitsi, Ruotsi, Australia, Luxemburg, Norja ja Kanada.

KOULUTUKSESSA olemme olleet jo pidempään maailman ykkösiä ainakin Pisa-tutkimuksen mukaan - ja ainakin peruskoulussa. Yliopistopuolella on haikailtu kansainvälistä huippuyliopistoa ja luotu Aaltoa. Se saattaa vielä osoittautua virheeksi.

Koulutuksemme ydin on hyvä peruskoulu ja sitä seuraava lavea koulujärjestelmä. Tärkeintä on kehittää peruskoulua. Aallon sadat miljoonat kannattaisi mieluummin sijoittaa peruskoulun parantamiseen. Näin pysyisimme maailman parhaana maana myös tuleville sukupolville. Aalto on vain kapean eliitin edistämishanke.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen päätoimittaja.