Tosi elämän puruluu

Koirakin osaa televisiomainoksen mukaan sanoa pöhkölle tekohammashypetykselle, että et oo tosissas. Ihminen imaisee mitä vain, jos se tulee mistä tahansa mediasta.

Ihan kohta juoksukaljapeli pelastaa Suomen, mutta sitä odotellessa pitää kysyä Harvardin huippuasiantuntijalta, mitä tehdä jos koulussa tuntuu tylsältä.

Tylsäähän siellä on ollut jo ennen säästöjäkin, mutta niiden myötä sammuvat aurinko ja tähdet, ja se on hirveän pelottavaa.

Aikuisten elämässähän ei koskaan ole tylsää. Arki on aina yhtä ihqufantsumegamakee kuin Sillanpään Jarin uusi aamu. Onnea vaan Jarppulille, joka huomenna tulee miehen ikään.

Työelämässä ei ole koskaan tylsää. Kaikki tyypit rakastaa sua, ja päivittäin joudut väistelemään pomon palkankorotustarjouksia  lepotuolien, reikimusiikin ja jukkapalmujen keskellä.

Avioliitossa aurinko ei laske ikinä, ja eläkeläisenä elämä vasta lystiä onkin. Yöt rampataan vessassa ja päivät muistellaan nimiä.

Et oo tosissas, sanoisi koira tässä kohdassa. En olekaan. Tarjoan tosi elämän puruluuta. Ja mitä varhemmin sitä oppii jyystämään, sitä paremmin hampaat pystyvät elämään silloin kun se syöttää sitä mitä ei ole tilannut.

 

Jos ei ole linnoittautunut omaan päähänsä ja it-maailmaansa, vaan elelee arkeansa aika lailla vanhanaikaisesti mutta uteliaasti, niin pureskelemista riittää niillä muutamilla hampailla, jotka 1950 syntyneellä on vielä jäljellä.

Presidentti on huolissaan sotaspekulaatioista, jotka johtavat mahdottoman arkipäiväistämiseen, mutta soittaa radion luontoiltaan Saulina Naantalista, vaikka tasavallan presidentti on instituutio ja Kultarannan puutarhurikin saattaisi tunnistaa palsternakan.

Luterilainen kirkko arkipäiväistää pyhää, ja musariparin tv-jumiksen keskelle leikataan livekuvaa leiriarjesta.

Eduskunnan instituution arvon perään on turha parkua Immosen asiassa sen jälkeen kun Veltto sai pitää baskerinsa, Rosa Meriläinen rintanappinsa, joka kertoi, että v…u haisee hyvältä ja media pyöri Hakkaraisen minareettikutsun ympärillä ihan puudelina.

Rasismilla flirttailijat nauravat partaansa. Media toimittaa täsmälleen sitä mitä tilataan. Julkisuutta.

Pintapöhinän alla etenee pelosta, vihasta ja katkeruudesta kasvava arveluttavien ajatusten virta. Kasvaako se hallitsemattomaksi, kun auktoriteetteja ei ole? Kerääkö kukaan säkkejä tulvan varalle?

 

Ay-liike käyttää arvovaltansa jumittamiseen ja neljäs valtiomahti viihdyttämiseen. Aamutelevision toimittajat kotoilevat kahvi- ja sanomalehtikatsausta, että onko sulla tapana, mulla kans…

Tunnelma on niin luonteva, että vaivaisukot repivät itseään irti tapuleista päästäkseen mukaan.

Aamulla toimittajat jumppaavat ja venyttelevät itsevalaisevissa housuissaan, että kato äiti, mä osaan. Illalla A-studiossa sääret säihkyvät sivistystä enemmän.

Taas on niin ikävä Pekka Oksalaa ja Leif Salménia.

 

Ääritilanteet lakkaavat pelottamasta kun ne arkipäiväistetään. Niinpä tutkivat journalistit kutsutaan vuorokaudeksi vankilaan.

Äiti saattaa reppuselkäisen tyttärensä vankilan portille niin kuin eppunsa kouluun. Halaus ja liikutus. Uusi jakso elämässä. Vuorokauden mittainen kauhukokemus. Yksin ilman kännykkää ja tietokonetta. Vain televisio, kirjat ja vihkot sallitaan.

Äärikokemus reality Pohjois-Karjala viime talvena: Joensuulainen taksiautoilija vie yksinäisen mummon sairaalasta kotiin Tuupovaaraan. Syrjäiseen, kylmään mökkiin. Pakkasta on yli 20 astetta, mutta mummo sanoo, että kyllä se siitä, kun uunin lämmittää.

Autoilija hakee puut liiteristä ja tekee mummolle tulet kansakoulupohjalta. Sanoo, että eivät ne siellä sairaalassa ihan kaikkea tule ajatelleeksi.

 

Vastoinkäymisten kohtaaminen ja niistä selviytyminen on parasta mitä koulu voi opettaa sen rinnalla, että se saattaa lapsen löytämään oman osaamisensa.

Digiloikka ei varjele vastoinkäymisiltä. Tekniikkaa ratkaisevampaa on askel ja mihin suuntaan se otetaan. Ihmistä kohti vai hänestä pois. Ikään, kokoon, ihonväriin katsomatta.

 

aino.suhola@pp.inet.fi

Kirjoittaja on kirjailija  ja puhuja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.