Tosielämän Pelkokerroin

Ennen lapsia ja nuoria peloteltiin erinäisillä rangaistuksilla ja kurituksilla. Sadussa sormeaan imevältä Pekalta leikattiin peukalot pois, ja vielä 1990-luvulla kiroilevan lapsen suu uhattiin pestä koulussa saippualla.

Pelko on pysyvää laatua, vaikka pelon kohde onkin muuttunut. Enää nuoret eivät pelkää peikkoja tai myrkkyä keittävää noita-akkaa. He pelkäävät Tulevaa Työnantajaa.

Opiskelijoiden hartioilla painaa tarve olla huippuyksilöitä ja täydellisiä työntekijöitä, sillä Tuleva Työnantaja näkee, kuulee ja tietää kaiken. Jos koskaan hölmöilet tai teet virheen, se kantautuu aina Työnantajalle.

Varsinkin tässä alati kurjistuvassa taloustilanteessa on osattava tehdä oikeat ratkaisut oikeaan aikaan. On osattava ennakoida ja kehittyä sekä survoa jalkaansa oikeitten ovien väliin, sillä muuten peli on helposti menetetty.

Työelämästä on tullut tosielämän Pelkokerroin. Sen sijaan että rohkeasti yrittäisimme ja oppisimme erehdyksen kautta, luotamme perusvarmoihin ratkaisuihin ja hankimme ylimääräisiä pätevyyksiä.

En ole ehtinyt täyttää vielä 25:tä vuotta, kun minulle on jo kerrottu, että koskaan en tule vakinaista virkaa saamaan. Ja takaraivossa jyskyttää ajatus, että koulutus ei mene koskaan hukkaan.

Pelon voittaminen on pienestä kiinni. Se, mitä siihen tarvitsisimme, on osaamisen tunnustamista.

Oppilaitoksen tulee tunnustaa koulutuksen ulkopuolella hankittu osaaminen, sillä opiskelijat tekevät paljon muutakin kuin istuvat luennoilla. Sen lisäksi meidän tulee itse tunnistaa omat vahvuutemme ja aiemmin oppimamme. Jokainen ainejärjestössä toiminut ymmärtää jotain hallinnosta ja työyhteisön toiminnasta. Ja jokainen nappulaliigaa valmentanut tietää jotain ryhmädynamiikasta ja johtamisesta.

Tarvitsemme myös luottamusta omaan osaamiseemme sekä uskoa siihen, että työ ja elämä opettavat. Vaikka koulutuksemme onkin maailman huippuluokkaa, se ei pysty tarjoamaan oikeita vastauksia kaikkiin eteen tuleviin kysymyksiin. Se antaa kuitenkin taitoa kohdata noita kysymyksiä ja kykyä etsiä niihin vastauksia.

Lisäksi tarvitsemme rohkeutta kulkea omien unelmiemme perässä ja yrittää. Oppilaitosten tulisikin kannustaa opiskelijoita yrittäjyyteen. Monet yritykset ovat syntyneet vaatimattomista ajatuksista, jotka on kehitetty yritysstrategiaksi, ja monet suuret menestystarinat ovat alkaneet pienistä ideoista. Ajatelkaapa vaikka vihaisia lintuja.

Opiskelijoiden tulee osallistua Pelkokertoimeen, vaikka valmistuminen pelottaisi. Osaaminen on paljon muutakin kuin loputon lista opintokokonaisuuksia tutkintotodistuksessa.

Selkä suoraksi ja rohkeutta rintaan, kollegat!

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.