Tositelkkari tuhosi telkkarin

Minä sekä vanha ystäväni, rakastajani ja opettajani telkkari olemme viime aikoina etääntyneet toisistamme. Ongelma ei ole itse laite, jota tuijotan yhä ahkerasti, vaan perinteinen broadcast-televisio. Olen onnistunut määrittelemään neljä ohjelmistotyyliä, joista yksikään ei kiinnosta vähääkään.

1) Freak show -sarjat. Kaikenlaisia yhden asian tylsimyksiä raahataan kuvaruutuun katsojien hämmästeltäväksi, usein ihmisarvo loukkaavasti. Esimerkkejä: ohjelmat isoista ja pienistä ihmisistä, laihdutuksesta, häistä ja deittailusta, muodonmuutos- ja tatuointiohjelmat sekä triviaalit ”dokumentit”.

2) Krapulaohjelmat. Ohjelmisto suunnitellaan pitkälti sillä oletuksella, että ihmiset ovat jatkuvasti krapulassa, eivätkä siksi jaksa/viitsi ajatella. Esimerkkejä: Napakymppi, Vesa Keskinen, Salatut elämät, Suomen huutokauppakeisari, Fuengirola, Ummikot ulkomailla ja Onnenpyörä.

3) Porno ilman pornoa. Katson mieluummin ihan oikeaa pornoa kuin pornoa, josta puuttuu varsinaiset pornokohtaukset. Esimerkkejä: Au pairit milloinmissäkin, Temptation Island, Bachelor, Unelmien poikamies(tyttö), Viidakon tähtöset, Big Brother, Ex on the Beach, Martina ja hengenpelastajat, Viettelysten saari, Miljonääri-Jussi, Geordie Shore ja vastaavat sekä kaikki Kardashianit.

4) Aikuiset leikkii -ohjelmat. Kannatan ehdottomasti aikuisten leikkimistä, ja harrastan sitä jatkuvasti. Leikkimisen seuraaminen vain on yhtä kiinnostavaa kuin katsoa selväpäisenä sivusta muiden ryyppäämistä. Esimerkkejä: Tuubi, Suomen huonoin kuski, Jethro Rostedt, Kupla, Suomen hauskin tavis, Stadi vs. lande, Posse, Game Night, Baari ja Miklun baari.

Esimerkkien valossa näyttää siltä, että ongelmani on tosi-tv, ja niinhän se onkin. Tiedän että olen jo hävinnyt tämän sodan mutta jatkan silti taistelemista. Ehkä voimme yhä pelastaa telkkarista edes osan.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 1 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .