Totiset selkäviikot

EU:lla ja etenkin euroalueella lähiviikot uhkaavat olla ilkeitä. Päärooliin, toivottavasti, nousevat Euroopan keskuspankin kokous ensi viikolla ja saman viikon päättävät Kreikan parlamenttivaalit. Toivottavasti sikäli, että terrorismipelosta on taas tullut arkipäivää Euroopassa muuallakin kuin akuutisti siitä kärsivässä Ranskassa.

Tällä viikolla taloudesta saadaan laajasti inflaatiolukemia, jotka eivät ainakaan mistään hyvästä kerro. Pikatieto kertoi jo euroalueen inflaatiolukemaksi joulukuulta -0,2 prosenttia. Miinuksella oletetaan kuluttajahintainflaation olevan myös Yhdysvalloissa. Pääsyy moisille luvuille nyt on tietenkin raakaöljyn hinnan nopea lasku, mutta energiasta putsatutkin inflaatiolukemat ovat sairaan alhaisia.

Euroopan keskuspankin odotetaan käynnistävän massiivisen lainojen osto-ohjelman, joka pääosin koskisi valtionlainoja. Se näkyi markkinoilla. Saksan 10-vuotinen korko on alle 0,5 prosentin ja sen perässä Suomenkin vastaava korko – eli noin kymppivuotisen valtionlainan tuottovaatimus – alitti 0,6 prosenttia.

Nykyisillä keskuspankkivetoisilla rahoitusmarkkinoilla markkinaindikaattorit ovat menettäneet reaalitalouden ennustekykynsä. Sen ne toki kertovat, että inflaatio-odotuksetkin ovat olleet jo hyvän aikaa tanakasti liian alhaisia. Se on jo pelätyn deflaation ensi askel.

Yhdysvalloissa kirjattiin joulukuulta näennäisesti hyvät työllisyys- ja työttömyyssaavutukset. Tällä kertaa markkinat kuitenkin katsoivat muita lukuja. Vaikka uusia työpaikkoja syntyy jo normaalitahtia, työmarkkinoilta siirrytään sivuun yhä voimakkaasti ja työntekijöiden keskiansiot alenevat. Kun koko maailmassa Yhdysvaltain talous on ollut keskeinen kasvaja ja sen keskeinen elementti on ollut kasvava yksityinen kulutus, tiedot lisäsivät entisestään rahoitusmarkkinoiden epävarmuutta.

Teollisuudella näyttää maailmanlaajuisesti menneen taas viime vuoden päätteeksi heikommin kuin vielä alkusyksystä oletettiin eikä palvelupuolikaan liene pitänyt aiempaa kasvuvauhtiaan yllä.

Kreikka on sitten asia erikseen. Sen kymppivuotisen valtionlainan tuotto eli korko ylittää selvästi 10 prosentin rajan, mutta eipä se markkinoille ole menossakaan edes päiväunissa. Uudet parlamenttivaalit voivat johtaa täyteen poliittiseen umpikujaan.

Itse asiassa paras tulos niistä taitaisi olla juuri aiemmin pelätty vasemmistolaisen Syrizan suuri voitto. Tosin sekin johtaisi umpikujaan pidemmällä aikavälillä, sillä vaalilupauksiaan puolue tuskin pystyy toteuttamaan. Huonompi juttu nyt olisi se, ettei vaaleista synny sellaista tulosta jolla Kreikka saisi edes jotenkin toimintakykyisen hallituksen. Valitettavasti se on myös aika todennäköinen tulos.

Kun maailmantalous yskii ja Euroopalla on jo pitkäaikaissairaus, suomalaiset puheet suurista julkisen sektorin leikkauslistoista ja yksityisen sektorin palkanalennuksista saisi nyt hetkeksi unohtaa. Toiveikkaimmat tosin maailmalla uskovat öljyn hinnan elvytysvaikutukseen. Öljy ei kuitenkaan taida riittää enää elvyttäjäksi. Jos sen sijaan julkiset taloudet aiotaan minimalisoida samaan aikaan kun yksityinen puoli on enemmänkin hämmennyksen kuin riskinottohalujen leimaama, mikä ylläpitäisi kysyntää.

Kannattaa muistaa, ettei tässä maailmassa ole sellaista tuotantoketjua, jonka päässä loppuratkaisijana olisi jokin muu kuin kuluttaja. Rahoitusmarkkinat toki kokeilivat viimeksi viime vuosikymmenellä irtiottoa reaalimaailmasta, mutta huonosti kävi. Sen ketjun päässä oli veronmaksaja, ja tiukan paikan tullen on vastakin.

Kirjoittaja on taloustoimittaja ja Keskisuomalaisen avustaja.